Älykäs eläin kyllästyy helposti – seuraa delfiinin arkea aamusta iltaan

Särkänniemen emodelfiini Veeralla on aloitettu ehkäisy. Veera todennäköisesti periyttää geenivirhettä, joka on koitunut kahden poikasen kohtaloksi. Poikasten kuolemat ovat kiihdyttäneet kiistelyä delfiinien pidon oikeutuksesta. Seurasimme Veeran ja sen lauman elämää päivän ajan.

Kotimaa
Kouluttaja suukottaa delfiiniä
Sukella pinnan alle delfiinien kanssa. Oppaana kouluttaja Sari Järvisalo.

– Tästä käsidesiä käsiin ja suojatossut jalkaan, delfiininkouluttaja Sari Järvisalo kuiskaa.

Kello on kahdeksan aamulla, ja haluamme kuvaaja Antti Eintolan kanssa nähdä nukkuvan delfiinin. Meille on kerrottu, että delfiini voi nukkua toinen silmä kiinni ja toinen auki. Kun ylitämme esitysaltaan siltaa, vedestä kuuluu kuitenkin molskahdus. Meidät on huomattu.

– Moi Leevi, moi! Mitä kuuluu? Meillä on vieraita, Sari Järvisalo kujertaa iloisesti Leeville, joka ui hänen luokseen altaan reunalle.

Me kouluttajat olemme ohjelmatoimisto: tärkein tehtävämme on delfiinien virikkeellistäminen, jotta eläimet eivät kyllästy.

Sari Järvisalo

Järvisalo hyväilee käsillään delfiinin päätä ja vartaloa ja puhuu sille eloisasti. Hän ottaa esiin nyppyläpintaisen jumppapallon, ja Leevi painautuu hieromaan kaulaansa sitä vasten.

– Jaaha, kuka sieltä tulee? Itse Veera, huomenta muori! Niin, sinä tykkäät nyppyläpallosta.

Kun Veera lipuu paikalle, Leevi jättää pallon ja ui useamman metrin päähän.

– Jos Veera haluaa nyppyläpallon, se myös ottaa sen. Veera on lauman johtaja, sanoo Järvisalo.

Veera saa pallonsa ja paikalle lipuvat myös Delfi ja Eevertti. Lauma on koossa.

Kalat on punnittava, sillä ylipaino uhkaa myös delfiiniä

Delfiininkouluttajia valmiselemassa kala-annoksia
Ruokaa delfiinit saavat monta kertaa päivässä. Kalan rasvapitoisuudesta riippuu kuinka paljon.Antti Eintola / Yle

Sari Järvisalo sinkauttaa altaaseen lisää leluja: renkaan, palloja ja mäenlaskuun tarkoitetun pehmeän liukurin. Joku delfiineistä heittäytyy heti liukurin päälle rötköttämään.

Seuraavaksi kouluttaja painuu kalahuoneeksi kutsuttuun kyökkiin laittamaan aamun kala-annoksia. Kun Särkänniemen alkuperäiset pullokuonodelfiinit pyydystettiin Meksikonlahdelta vuonna 1984, ensimmäinen tehtävä oli opettaa ne syömään kuollutta kalaa. Delfinaariossa sitä menee 5–8,5 kiloa päivässä kuonoa kohden.

– Delfiinit syövät lukuisia kertoja päivässä ja määrä pidetään vaihtelevana. Kilomäärä riippuu sitä, kuinka energiapitoista kala on, Sari Järvisalo selvittää.

Kalahuoneessa hääri kaksi muutakin kouluttajaa. Tänään ruokalistalla on silliä ja villakuoretta. Delfiinit punnitaan ja ruuan määrä arvioidaan säännöllisesti, sillä Järvisalon sanoin ylipaino ei ole kenelllekään hyväksi. Onko Särkänniemen delfiineillä siis ollut ylipaino-ongelmia?

– Täytyy sanoa, että naaraspuoliset delfiinit ovat ollleet niitä, jotka helpommiin tuppaavat painoa keräämään.

– Se on tarttunut kouluttajiinkin, toinen naiskouluttaja huikkaa.

Onnistuminen palkitaan kalalla, vihellyksellä, lelulla tai ei ollenkaan

Leevi ja Eevertti
Leevi ja Eevertti ovat parikymppisiä. Maailman vanhin delfiini eli 60-vuotiaaksi.Antti Eintola / Yle

Sillä aikaa, kun kouluttajat viimeistelevät kala-annoksia, odotamme kuvaajan kanssa muutaman metrin päässä altaan reunasta. Meitä tarkkaillaan. Kaksi delfiiniä tuijottaa meitä sivusilmällä samassa asennossa, pää vinossa, toinen poski vettä vasten. Pitkään.

Kouluttajat sopivat delfiinien jaosta, sillä nimikkodelfiinejä ei ole. Eläimiä ei haluta totuttaa tiettyyn kouluttajaan, koska siitä voisi tulla ongelmia esimerkiksi loma-aikoina.

Hirveän tärkeätä on kouluttajan ja delfiinin välisen suhteen vahvistaminen. Kaikki ne hetket, kun ollaan altaassa tai altaan reunalla ja silitellään, hierotaan ja paijataan.

Sari Järvisalo

Sari Järvisalo ottaa "pojat" eli Särkänniemessä syntyneet parikymppiset Leevin ja Eevertin. Järvisalo heittelee niiden kitoihin kalaa altaan reunalta, juttelee ja taputtelee. Sitten hän pulahtaa veteen ja harjoittelee eläinten kanssa tehtäviä: hyppyjä, sukelluksia, evien heilutuksia ja ääntelyjä. Onnistuneet tehtävät palkitaan esimerkiksi kalalla, pillin vihellyksellä, kehulla, lelulla tai sitten ei ollenkaan. Delfiininkouluttaja Jarno Sainio kertoo, että palkitsemisessa pitää olla yllätystä ja vaihtelua.

Vähän myöhemmin kuvaustilanteessa Eintola tulee näyttäneeksi rivissä oleville delfiineille käsillään, että tiivistäkää. Tai niin useimmat ihmiset sen käsittäisivät. Näille delfiineille ele tarkoittaa ihan muuta – ne nousevat pystyyn ja lähtevät rintamana peruuttamaan pyrstökävelyä kohti altaan keskustaa.

Altaiden emäntä Veera on jämäkkä ja leikkisä

Veera-delfiini
Veera on elänyt Särkänniemessä jo 30 vuotta.Antti Eintola / Yle

Arviolta 37-vuotias Veera ja 35-vuotias Delfi ovat delfinaarion alkuperäisiä asukkaita. Joonasta, Nikistä ja Näsistä on aika jättänyt.

Mahtaako Veera muistaa, miltä tuntui, kun verkko kietoutui ympärille, kun se nostettiin merestä veneeseen ja kuljetettiin ensin koulutuskeskukseen ja sieltä monien vaiheiden jälkeen lentokoneella Suomeen? Ihmiset voivat katsoa noita tapahtumia vuonna 1985 julkaistusta dokumentista Operaatio delfiini.

Veera on elänyt Särkänniemessä 30 vuotta. Kouluttajien mukaan se on voimakastahtoinen ja jämäkkä, kuitenkin leikkisä. Kymmenisen vuotta sitten delfinaarioon valmistui laajennusosa, mutta muuten vedenalainen maailma ei ole juuri muuttunut. Kyllästyttääköhän Veeraa?

Voidaan harrastaa liikuntaa niin, että delfiinit oikein hengästyvät.

Sari Järvisalo

– Me kouluttajat olemme ohjelmatoimisto: tärkein tehtävämme on delfiinien virikkeellistäminen, jotta eläimet eivät kyllästy. Pyrimme rikkomaan rutiineja. Näytöksillä ja muilla tilaisuuksilla on aikataulunsa, mutta muuten suunnittelemme päivien ohjelmat ihan erilaisiksi, Sari Järvisalo kertoo.

– Olemme sopineet teemoista: voidaan harrastaa liikuntaa niin, että delfiinit oikein hengästyvät. Tai sitten voidaan leikkiä leluilla ja ottaa vaikka kaikki pallot tai vesiletkut käyttöön. Treenaamme uusia tehtäviä ja pidämme yllä vanhoja. Lisäksi harjoittelemme eläinten hoitoon liittyviä tehtäviä, esimerkiksi verinäytteen ottoa ja punnitusta.

Parisataakiloisen merinisäkkään punnitus tapahtuu isolla matalalla vaa´alla, joka kouluttajat kantavat altaan reunalle. Delfiinit on opetettu rantautumaan mahalleen vaa´alle ja olemaan hetken paikoillaan.

– Hirveän tärkeätä on kouluttajan ja delfiinin välisen suhteen vahvistaminen. Kaikki ne hetket, kun ollaan altaassa tai altaan reunalla ja silitellään, hierotaan ja paijataan, sanoo Järvisalo.

Delfiinit moniavioisia, mutta Delfi omii Veeran

Särkänniemen delfinaariossa on syntynyt yhteensä 16 poikasta, joista kaksi on jäänyt eloon. Edesmenneen Näsin jälkeläinen Leevi syntyi vuonna 1993 ja Veeran Eevertti vuonna 1996. Molempien isä on Delfi.

Pullonokkadelfiinit voivat lisääntyä mihin aikaan vuodesta tahansa, mutta Särkänniemen asukkailla on kiima-aika yleensä sekä syksyllä että keväällä. Joskus esityksiä on jouduttu perumaan, kun delfiineillä on muuta mielessä.

Delfiinit ovat moniavioisia eli ne voivat paritella monien kanssa. Kouluttaja Jarno Sainio kertoo, että Särkänniemen laumalla on tässäkin selkeä arvojärjestys.

– Delfi on lauman alfa-uros, ja se pitää huolen, etteivät pojat pääse apajille.

Asiaan voidaan vaikuttaa eristämällä eläimiä. Veeran viimeisen poikasen isäksi saatiin Leevi, kun hoitajat järjestivät parille yhteistä aikaa.

Delfinaariossa raskaus voidaan selvittää verikokeellla ja ultraäänikuvalla. Jos kaikki menee hyvin, poikanen syntyy veteen pyrstö edellä noin 12 kuukauden päästä.

Kuolleet Helmi ja Hilja muistetaan

Delfiiniemo Veera ja poikanen
Veeran lokakuussa 2014 synnyttämä poikanen Hilja eli kahdeksan päivää.Särkänniemen delfinaario

Delfiinien pidon oikeutuksesta on kiistelty delfinaarion alusta asti, 30 vuotta. Viime vuonna keskustelu kiihtyi, kun kaksi delfiineistä kuoli.

Toinen kuolleista oli 35-vuotias emodelfiini Näsi. Näsi lopetettiin elokuussa kroonisen maksasairauden vuoksi. Veera taas synnytti lokakuussa naaraspoikasen, joka eli kahdeksan päivää. Veeran edellinen poikanen kuoli täsmälleen samanikäisenä neljä vuotta aiemmin.

Eläinlääkäri Pirkko Syrjäläinen kertoo, että poikasten kuolemat olivat kovia iskuja delfinaarion väelle. Ensimmäistä poikasta kutsuttiin työnimellä Helmi. Lopulta viime syksynä Hiljan päivänä syntynyt poikanen sai nimekseen Hilja.

On todennäköistä, että Veera periyttää geenivirhettä. Emme halua ottaa riskiä, että syntyy kolmas poikanen, jolla on sama vika.

Pirkko Syrjäläinen

Kuolinsyyksi varmistui persistoiva ductus arteriosus, sydämen kehityshäiriö, joka vaatii muutaman geenin yhteistyön. Eläinlääkärin mukaan tieto oli surun keskellä tavallaan helpotus. Henkilökunta ei olisi voinut tehdä enempää poikasten auttamiseksi.

Vuodenvaihteen tietämillä Veeralla päätettiin aloittaa ehkäisy. Veera saa e-pillerinsä päivittäin suun kautta kalan sisällä. Ehkäisyä on käytetty muissakin Euroopan delfinaarioissa, ja teho on ollut hyvä.

– Lisääntyminen on osa luonnollista käyttäytymistä, mutta nyt kun kahdella poikasella on ollut sama kehityshäiriö, se ei ole sattumaa. On todennäköistä, että Veera periyttää geenivirhettä. Emme halua ottaa riskiä, että syntyy kolmas poikanen, jolla on sama vika. Lisäksi Veera on jo iäkäs, toteaa eläinlääkäri Pirkko Syrjäläinen.

Delfiineillä vielä vuosia jäljellä – tulevaisuus edelleen auki

Delfiini veden alla
Tällainen on Särkänniemen delfiinien koti. Kouluttaja Sari Järvisalo sai Leeviltä ja Eevertiltä kyydin altaiden ympäri. Kierroksella on mittaa noin 70 metriä.

EU-säädösten mukaan Särkänniemen altaisiin mahtuisi jopa kahdeksan delfiiniä. Euroopan delfinaarioissa on tällä hetkellä paljon delfiineitä, joten uusia asukkaita olisi saatavilla. Toisaalta vastustajien äänekäs joukko vaatiidelfinaarion alasajoa. Särkänniemen toimitusjohtaja Miikka Seppälä ei paljasta, onko jotain vireillä.

– Tällä hetkellä asiasta ei ole uutta kerrottavaa.

– Se on kyllä totta, että delfiinejä on aika paljon. Delfiinien kuten muidenkin eläinten siirtoja tehdään esimerkiksi geenipoolin monipuolistamiseksi, Seppälä toteaa.

Viime kädessä delfinaarion asioista päättää Särkänniemen hallitus. Veeraa ja sen laumaa voisi nimittää iän puolesta jo vanhaksi, mutta ne voivat elää Särkänniemessä vielä vuosia, jopa vuosikymmeniä. Jos niitä ei sitten lähetetä monipuolistamaan toisen delfinaarion geenipoolia.

– Euroopan vanhin delfiini on 54-vuotias ja elää Saksassa Nürnbergin delfinaariossa. Vaikka Veera on 37-vuotias, se on yksilönä ollut hyvin terve. Maailman vanhin delfiini kuoli vuosi sitten 60-vuotiaana, kertoo Sari Järvisalo.

Delfiini nukkuu vain toinen puoli aivoista kerrallaan

Delfiinejä hyppäämässä esityksessä
Delfiinit hyppivät ja leikkivät myös luonnossa.Antti Eintola / Yle

Sesonkiaikaan delfiineillä saattaa olla useita esityksiä päivässä. Kouluttajien näkökulmasta esitykset ovat virikkeellistämistä yleisön edessä. Vastustajat sanovat esityksiä sirkukseksi.

Delfiinit hyppivät myös luonnossa. Ne voivat leikkiä ja esitellä toisilleen voimiaan. Kouluttaja Jarno Sainion mukaan delfiini hyppii myös saalistaakseen – siellä missä on lokkeja, voi olla kalaparvi. Sen sijaan delfinaarioissa harjoiteltua pyrstökävelyä ei Sainion mukaan taideta luonnossa nähdä.

Tällä kertaa Särkänniemen delfiiinaarion päivä päättyy jo kello 17. Tai siis kouluttajat poistuvat työpaikalta. Valvontakameroista on nähty, että delfiinit saattavat uiskennella ja leikkiä jonkin aikaa, mutta sitten ne alkavat nukkua.

Yleensä delfiinit nukkuvat samanpituisia öitä kuin me ihmisetkin.

Sari Järvisalo

– Yleensä delfiinit nukkuvat samanpituisia öitä kuin me ihmisetkin. Niillä saattaa olla aamuyöstä hetki, jolloin ne ovat aktiivisempia, mutta sen jälkeen ne voivat vielä nukkua, sanoo Sari Järvisalo.

– Silmät voivat olla kiinni, auki, puolitangossa tai toinen silmä kiinni ja toinen auki. Delfiineillä nukkuu toinen puoli aivoista kerrallaan, ja toinen puoli huolehtii hengittämisestä.

Delfiinit vajoavat nukkuessaan pohjaan, mutta nousevat pintaan hengittämään parin kolmen minuutin välein. Usein ne yöpyvät matalassa altaassa, mutta on niiden nähty nukkuvan myös altaan syvimmässä kohdassa, kuudessa metrissä.

Särkänniemen delfiinit heräävät aamulla viimeistään silloin, kun ohjelmatoimisto saapuu seitsemän kahdeksan aikaan. Siitä se taas alkaa, delfiinin päivä.