Se tukkii hanat ja tarrautuu lasipintoihin – tiedätkö, miksi juot kalkkista vettä?

Useimmat vesilaitokset Suomessa lisäävät veteen kalkkia. Vesijohtoveden käyttäjille kalkin haittapuolet ovat monesti tutumpia kuin sen hyödyt.

terveys
Vettä valuu kraanasta.
Veli-Pekka Hämäläinen / Yle

Asiakkaalle se näkyy pinttyneenä valkoisena likana altaissa ja lasipinnoissa. Putkimiehelle se näkyy tukkeutuneina hanoina, suihkusiivilöinä ja astianpesukoneiden venttiileinä, jotka vaativat huoltoa.

Esimerkiksi Kuopiossa kalkista tuli kestoaihe paikallisen vesiyhtiön asiakaspalvelussa, kun käyttöön otettiin kalkkisella maalla sijaitseva Jänneniemen vedenottamo. Se nosti veden kovuutta eli kalkkisuutta puolitoistakertaiseksi.

Kalkkisen veden aiheuttamat ongelmat ovat useimmille tuttuja. Mutta miten on sen hyötyjen suhteen? Kuopion Veden tuotantopäällikkö Markku Lehtola kertoo, miksi kalkista on enemmän hyötyä kuin haittaa.

Siinä vaihdetaan terveydelle hyvä kalkki terveydelle huonompaan suolaan.

Markku Lehtola

1. Rautaputki pitää kalkista

Vesijohtoveteen lisätään kalkkia, jotta se ehkäisisi putken kulumista puhki. Veden kovuus ei ole sinänsä tavoiteltava asia, vaan kalkkia lisäämällä pyritään nostamaan veden pH-arvoa ja alkaliteettiä eli puskurointikykyä.

– Luultavasti alkaliteetti on näistä olennaisin tekijä, vaikka sitä ei tunneta. Puskurointikyvyn ansiosta veden pH ei pääse laskemaan haitalliselle tasolle edes putken pinnassa, Lehtola valaisee.

Kuluttajalle kalkin kertyminen vesikalusteisiin on riesa, mutta vesijohtoverkostossa ilmiötä jopa tavoitellaan. Kalkin toivotaan saostuvan rautaputken pintaan sen verran, että se suojaisi putkea korroosiolta.

Vesilaitoksen näkökulmasta kysymys on tasapainosta: kalkin määrä pyritään laskemaan niin tarkkaan, että se suojaa putkia, mutta saostuu asiakkaiden vesikalusteisiin mahdollisimman vähän.

2. Happamuus helpottaa

Toisin kuin vesi, kalkki ei ole haihtuva yhdiste. Kun vesi häviää, kalkki jää. Tämän vuoksi pinnoille, hanoihin, altaisiin, sihteihin ja muihin veden kanssa tekemisissä oleviin esineisiin kertyy kalkkia.

– Kalkin poistolle on yksinkertaisia tapoja. Kalkki poistuu happamilla yhdisteillä, kuten sitruunahapolla tai happamilla pesuaineilla, Lehtola sanoo.

3. Ionisointi – maksaako vaivaa?

Kalkin pystyy siivoamaan vedestä esimerkiksi ioninvaihtoon perustuvalla vedensuodattimella. Siinä vedessä oleva kalkki jää suodattimeen ja tilalle vapautuu natriumia. Niitä suositaan Lehtolan mukaan varsinkin Keski-Euroopassa, jossa veden kovuus on toista luokkaa kuin kotimaassa.

Toinen juttu on, kannattaako siihen ryhtyä. Ioninvaihtoon perustuva järjestelmä on kallis eikä välttämättä paras vaihtoehto terveydenkään kannalta. Lehtola viittaa maailman terveysjärjestö WHO:n ohjeeseen, jonka mukaan juotavaksi tarkoitettua vettä ei kannata käsitellä ioninvaihtojärjestelmällä.

– Siinä vaihdetaan terveydelle hyvä kalkki terveydelle huonompaan suolaan, hän tiivistää.

4. Tiskikonekaan ei pidä pehmeästä vedestä

Kuopion veden kovuus nousi Jänneniemen vedenottamon käyttöönoton jälkeen noin 5,5:een. Lehtolan mukaan kuopiolaisten putkissa kulkee siis muuhun maahan verrattuna suhteellisen kalkkista vettä.

Asiakkailta tulee vesilaitokselle paljon kyselyitä esimerkiksi siitä, mitä entistä kalkkisempi vesi tarkoittaa astianpesukoneiden kannalta. Lehtola muistuttaa, että vaikka Kuopiossa vesi on Suomen oloihin suhteellisen kovaa, maailman mittakaavassa puhutaan pehmeistä vesistä. Tämän vuoksi useimpiin astianpesukoneisiin ei tarvitse lisätä vettä pehmentävää suolaa.

– Sen verran olen tutkinut valmistajien ohjekirjoja, että kun veden kovuus on 0–6, vesi ei tarvitse vielä esikäsittelyä.