Ennakkoluuloton lapsi uskaltaa maistella uusia makuja

Lapsen temperamentti vaikuttaa siihen, miten hän suhtautuu uusiin ruokalajeihin ja makuihin. Lapsi jäljittelee vanhempiaan ruokapöydässä ja jos vanhemmat ovat tunnesyöjiä, lapsi oppii sen helposti.

Kotimaa
Lapsi asettaa juustoa näkkileivän päälle
Yle

Lapsen temperamentti on yhteydessä siihen, miten hän suhtautuu ruokaan ja syömiseen. Ennakkoluuloton lapsi on usein ennakkoluuloton myös ruokapöydässä.

Tuputtaminen ei kannata, sillä se johtaa usein entistä pontevampaan kieltäytymiseen. Varsinkaan varovaiselle lapselle ei saa tyrkyttää uusia makuja vaan katsoa rauhassa, miten hän reagoi.

– Kun lapselle tarjotaan yhtä uutta makua kerrallaan ja se yhdistetään tuttuun makuun, oppiminen on helpompaa, kertoo Oulun yliopiston dosentti Eila Jeronen.

Toisaalta on hyvä muistaa, että ruoka maistuu erilaiselta eri ihmisten suussa.

Eila Jeronen

Jotkut lapset syövät aina hanakasti ja toiset ovat pieniruokaisia. Eila Jeronen sanoo, että vanhempien kannattaa tarkkailla lastaan, mutta jos ei ole huolta laihuudesta tai ylipainosta, kannattaa luottaa lapsen kykyyn tunnistaa itselleen sopiva määrä ruokaa.

Äiti on malliruokailija

Ruokailussa lapsi matkii vanhempiaan ja tykkää mielellään samoista ruuista kuin vanhempansa. Erityisesti jos äiti syö monenlaista ruokaa, lapsi syö myös mielellään ja nauttii samoista ruuista.

– Toisaalta on hyvä muistaa, että ruoka maistuu erilaiselta eri ihmisten suussa. Tämä johtuu yksilön kokemuksista mutta myös aivojen ja muiden aistien yhteistoiminnasta, Jeronen sanoo.

Eila Jeronen muistuttaa, että jos terveellinen ruoka kuitataan pikaruualla, se saattaa johtaa paitsi ylipainoon myös keskittymiskyvyttömyyteen sekä raudanpuutteeseen.

– Raudanpuute vaikuttaa aivojen toimintaan, Jeronen muistuttaa.

Opittua tunnesyömistä

Aikuisten painonnousu on viime vuosina tasaantunut, mutta lasten ylipaino lisääntynyt. Lapsen paino kertoo siitä, miten kotona syödään. Lapsen painoon vaikuttaa myös äidin raskaudenaikainen paino.

– Jos äiti pitää tunnesyömisestä eli hän syö vaikkapa suklaata pahaan mieleen, lapsi oppii usein tämän tavan ja se johtaa usein lapsen ylipainoon, Jeronen kertoo.

Syömisen taustalla on myös geeniperimä. Joissakin suvuissa on enemmän taipumusta lihavuuteen kuin toisissa. Tämä liittyy siihen, miten ravinnon ottamiseen liittyvät geenit aktivoituvat eri vaiheissa.

Lasten tulisi syödä nykyistä enemmän salaatteja, vihanneksia, marjoja ja hedelmiä. Puolet lautasesta pitäisi täyttää vihreällä, mutta tämä toteutuu liian harvoin sekä lasten että aikuisten lautasella.

– Tutkimusten mukaan luomulla ei ole niin paljon eroa Suomessa tuotettuun, normaaliin ruokaan verrattuna, joten ruuan ei tarvitse olla välttämättä luomua, Jeronen sanoo.