1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. Kotimaan uutiset

Pienmylly pyörii lähiruoan ja luomun varassa

Moni pienmylly on joutunut lopettamaan toimintansa. Esimerkiksi Keski-Suomessa on jäljellä enää pari pientä myllyä.

Mylly sisältä.
Lähimyllyt ovat joutuneet mukautumaan tuotannon keskittymisen myötä. Keski-Suomessa on enää muutama pienmylly jäljellä.

Konneveden myllyn rakennus on vuodelta 1953. Myllyssä ovat edelleen tallella alkuperäiset jauhinkivet, mutta niitä ei juurikaan käytetä.

Kuva: Isto Janhunen / Yle

– Kiviparilla jauhamisen periaate on tuhansia vuosia vanha. Ensin tehtiin käsikivillä, ja myllynkivillä on sama periaate. Nyt mennään sähkökäyttöisellä myllyvasaralla, tämä taitaa olla 70-luvulta, kertoo mylläri Lasse Saarinen.

Jauhamisesta huolehtivat nyt hieman modernimmat laitteet, mutta vilja tulee edelleen Keski-Suomesta ja Savosta.

Ensimmäinen vaihe viljan matkassa on puhdistus. Puhdistuksessa käytetään myös magneetteja, sillä seassa saattaa olla koneista tullutta metallia.

– Täysjyväruis menee kuorinnasta suoraan jauhettavaksi, ja sitä jauhetaan eri karkeuksilla, sanoo Saarinen.

Vehnästä eniten työtä

Eniten työvaiheita vaatii vehnä.

– Vehnä menee ensin kuorimakoneelle, sitten harjakoneelle ja valssien läpi. Sen jälkeen vehnä menee sihdeille, ja pyörii siellä kahdeksan kertaa, kun seasta otetaan eri karkeuksia: mannaryynit, karkea vehnä, lese ja puolikarkea, Saarinen kertoo.

Lisäksi tulevat vielä leseet ja täysjyvävehnä eli graham.

– Niin montaa lajia tehdään kuin osataan, linjaa Saarinen.

Lähiruoka vetää

Myllyjä hävisi takavuosina runsaasti, mutta nyt toiminta pyörii taas paremmin, kiitos lähiruoan ja luomun.

– Nuoretkin osaavat tehdä puuroja, ja väki arvostaa lähellä tuotettuja ruokaa. Omien viljojen jauhattajia on enää aika vähän, vaikka aikaisemmin myllyt jauhoivat asiakkaiden omia viljoja. Nyt sen osuus on kymmenkunta prosenttia, suurin osa on tätä ostoviljaa, kertoo Saarinen.

Omia viljoja jauhattavat saattavat tulla satojen kilometrien päästä, kun myllyjä ei enää ole. Ostoksille myllyn myymälään saatetaan tulla sadankin kilometrin päästä.

Mylläri toisessa polvessa

Saarinen on mylläri toisessa polvessa. Konneveden myllyä hän on pyörittänyt runsaat 20 vuotta.

Kuva: Isto Janhunen / Yle

– Tämä on edelleenkin käsityötä. Ja itsenäistä tämä työ on, hän sanoo.

Myllyn tuotteet eivät ole alkaneet maistua puulta myllärin suussa.

– Puuroja olen aika ahkera syömään, niitä minulla on eväinä. Puuroja voi tehdä niin monenlaisia. Hyvin pärjää päivän leivällä ja puurolla, Saarinen sanoo.

Konneveden myllyllä toimittajana oli Titta Puurunen.