Tukholman kaupunginosien väliin repeämässä yhä suurempi hyvinvoinnin kuilu

Tukholman rikkaimpien kaupunkien tulotaso on tuoreimpien lukujen mukaan noussut 64 prosenttia runsaassa vuosikymmenessä. Köyhimmällä alueella kasvu on jäänyt yhteen ainoaan prosenttiin. Kaupunginosin loittoneminen näkyy rajuna erona myös äänestysprosentissa.

Ulkomaat
Ihmisiä metroaseman ovensuussa Tukolman Husbyn lähiössä
Rinkeby-Kistan kaupunginosa-alueeseen kuuluva Husby on Tukholman köyhimpiä kaupunginosia.Maja Suslin / EPA

Tukholmassa laaditaan kattavaa kartoitusta asukkaiden elinoloista 14 kaupunginosa-alueella. Ensimmäinen raportti vahvistaa sitä käsitystä, että Tukholman rikkaiden ja köyhien kaupunginosien ero on kärjistymässä.

Tukholman kaupunginjohto on asettanut tavoitteeksi kaupunginosien erojen tasoittamisen, projektin nimen mukaan sosiaalisesti kestävän Tukholman. Ensimmäiset askeleet on otettu, kun on alettu tehdä haasteita näkyviksi, sanoo kaupunginjohtaja Lars Rådh raportin esipuheessa.

– Tässä raportissa on mustaa valkoisella siitä, jonka jo kaikki tiedämme mutta jota ei ole aiemmin koottu yhteen – siitä, että Tukholma on eroavaisuuksien kaupunki, Rådh kirjoittaa.

22 000 lasta kärsii kovasta köyhyydestä

Raportin mukaan asukkaiden kokeman hyvin- ja pahoinvoinnin ääripäät ovat yhtäältä Kungsholmen ja toisaalta Rinkeby ja Kista. Rinkeby-Kistassa työttömyyttä on yhtä paljon kuin 1990-luvun taloustaantuman aikana.

Tulokehityskään ei ole ollut omiaan poistamaan kaupunginosin epätasapainoa, vaan suorastaan päinvastoin. Raportissa käytetyt vertailuvuodet ovat 1991 ja 2012. Niiden välillä keskitulot ovat rikkaissa kaupunginosissa nousseet 64 prosenttia, mutta toiseen ääripäähän kuuluvissa Skärholmenissa vain prosentin ja Rinkeby-Kistassa viisi prosenttia.

Yksi tutkimuksen keskeisiä havaintoja onkin, että tulojensa kasvaessa tai koulutustasonsa noustessa ihmiset vaihtavat asuinaluetta. Samaa tapahtuu myös vastakkaiseen suuntaan ihmisten menetettyä tulojaan. Niinpä sosioekonomiset erot köyhien ja rikkaiden kaupunginosien välillä kasvavat entisestään.

Tulonjakoa tutkittaessa raportissa on verrattu vuosien 2005 ja 2012 lukuja. Jälkimmäiset osoittavat, että 12 prosenttia Tukholman lapsiperheistä elää suhteellisen köyhyysrajan alla eli perheen tulot ovat enintään 60 prosenttia kaikkien lapsiperheiden mediaanitulosta. Rinkebyssa köyhyydessä elävien osuus on suurin, peräti on 42 prosenttia.

22 000 lasta elää perheissä, joiden tulot ovat niin niukat, että ne alittavat jopa absoluuttisen köyhyysrajan siinä mielessä kuin se kehittyneessä teollisuusmaassa määritellään. Mittana on muun muassa se, ettei perheen elanto riitä ilman yhteiskunnan tukea.

Köyhät ja kipeät

Myös sairauspäivillä mitattuna Tukholman karttaan piirtyy selvä jakoviiva: vähiten sairastavat kaupungin keskisillä eli vaurailla alueilla asuvat, ja kaupungin laitoja lähestyttäessä sairauspäivät lisääntyvät.

Ero kaupunginosin välillä näkyy muun muassa pikkulasten hampaiden kunnossa.

Kysymykseen oman terveytensä yleistilasta 38 prosenttia Rinkeby-Kistan miehistä ja 31 prosenttia naisista sanoi, ettei hyvältä tunnu. Toisessa ääripäässä, Kungsholmenissa, vastaavat luvut olivat 16 ja 22 prosenttia.

Terveyteensä tyytymättömillä oli yhteisiä nimittäjiä: vähäinen koulutus ja ulkomaalaistausta ja usein myös työttömyys eli juuri ne nimittäjät, joiden takia asuinpaikkana on Kungsholmenia monin verroin edullisempi Rinkeby, Kista tai muu niiden kaltainen lähiö. Toisaalta vertailu vuoteen 2002 osoittaa, että niissäkin etenkin naiset kokevat terveytensä kohentuneen selvästi.

Taloudellinen epävarmuus lisää pelkoa

Tutkimusraportin mukaan ero kaupunginosien välillä näkyy myös muun muassa pikkulasten hampaiden kunnossa. Ruotsissa kaikki lapset kutsutaan ensimmäiseen hammastarkastukseensa kolmivuotiaina. Rinkeby-Kistan lapsista 13 prosentilla on jo silloin reikiä. Kungsholmenissa luku on alle prosentin.

Äänioikeuden käytössä 54 prosenttiyksikön ero.

Erot näkyvät selvästi myös siinä, kuinka suuri osa peruskoulunsa päättävistä lapsista saa lukio-opintoihin riittävän todistuksen, sekä esimerkiksi organisoituun urheilutoimintaan osallistuvien lasten määrässä.

Vastaavia eroja on nähtävissä siinäkin, miten hyvin asukkaat kokevat voivansa vaikuttaa kaupunkinsa asioihin. Äänioikeuttaan viime kunnallisvaaleissa käyttäneiden määrässä ääripäiden ero oli huimat 54 prosenttiyksikköä.

Samoin eroja on asukkaiden kokemassa turvallisuudentunteessa ja heidän luottamuksessaan poliisiin. Pelko ei vastaa alueella poliisin tietoon tulleiden rikosten määrää, vaan näyttää heijastelevan ennemminkin taloudellista epävarmuutta ja muita sosioekonomisia kysymyksiä, raportti kertoo.