1. yle.fi
  2. Uutiset

Vanhojen lasien hehku on haluttua antiikkia

Tavarat, joilla on tarina ja ajan patinaa matkassaan, ovat yhä halutumpia. Antiikkiliikkeiden ja vanhan tavaran suosio ei näytä laantumisen merkkejä, päin vastoin. Tällä hetkellä erityisen kiinnostuksen kohteena on suomalainen lasidesign, joka liikkuu yhtälailla pääkaupunkiseudulla, kuin vaikkapa Lieksassa.

Kotimaan uutiset
Suomalaista antiikkilasia, sinistä ja ruskeanvihertävää. Juomalaseja vitriinissä.
Siru Päivinen / Yle

Hehkuvaa koboltin sinistä, kaunista ruskean ja vihreän välille taittuvaa sävyä, ja täysin kirkastakin lasia on laitettu kauniisti esille Lieksassa olevan pienen antiikkiliikkeen vitriiniin.

Ulkoa tuleva valo leikkii vanhoissa, kauniissa astioissa. Eipä ihme, että moni kiertää kesälomallaan koti- ja ulkomaisia antiikkiliikkeitä ja huutokauppoja vanhan lasin kiilto silmissään.

– Ihmisiä selvästi kiinnostaa se, että tavaroilla on tarina ja historia. Vanhoissa esineissä on myös jotain, joka houkuttaa koskettamaan. Minä itsekin katselen jatkuvasti tavaroita käsilläni, Lieksassa antiikkiliikettä pitävä Tarja Pousár naurahtaa.

– Koskettamalla saa jotenkin kokonaisemman käsityksen esineestä, Pousár hymyilee.

Antiikkikauppias aarrejahdissa

– Haastavinta tässä työssä on löytää hyviä esineitä myyntiin. Minä ostan tavaraa pääsääntöisesti aivan tavallisista suomalaisista kodeista.

Antiikkikauppiaalle aarre on usein joku aivan muu esine, kuin se, mitä myyntiin tarjoava on ajatellut.

Tarja Pousár

– Kun tutkin asiakkaiden kotona myyntiin tarjottuja tuotteita, käy aika usein niin, että aarteet löytyvätkin sieltä roskiin, tai kaatopaikalle ajatellusta kasasta.

Pousár kertoo, että ala valitsi hänet, ei toisinpäin.

– Minä olen ihan pikkutytöstä asti ollut kiinnostunut vanhoista esineistä, ja taloista. Joku vanha naulakko tai purnukka herätti heti mielikuvituksen, ja aloin leikkiä ajatuksella, että ketkähän tätäkin ovat käyttäneet ja missä kaikkialla tämä esine on mahtanut kulkea.

– Yksi tämän työn hienouksia on kuulla niitä keskusteluja, joita vanhojen esineiden äärellä käydään. Perinnetieto siirtyy isovanhemmilta lapsenlapsille, kun mummit ja ukit silmät loistaen muistelevat vanhoja aikoja ja kertovat tarinoita esineiden maailmasta ja ajasta.

– Usein kuulee myös haikeita muisteloita, että tämä ja tuo esine on tuttu, koska jollakin sukulaisella on ollut juuri samanlainen, Pousár kertoo.

Lue seuraavaksi