Näkökulma: Iskelmälaulajan raju tilitys

Iskelmälaulajiin kohdistuu ylenpalttisia odotuksia, ja kaikki eivät pysty täyttämään niitä, kirjoittaa Ylen kulttuuritoimittaja Jonni Aromaa.

kulttuuri
Jonni Aromaa
Jonni AromaaTiina Jutila / Yle

Olen entinen iskelmälaulaja. Seisoin 80-luvun lopulla Laila Kinnusen oven takana. Olin myynyt Rumba-lehteen Iskelmäkaruselli-nimisen juttusarjan, jossa kävin läpi 50-luvulla aloittaneiden iskelmätähtien uraa ja elämää. Kinnunen oli yksi heistä. Minua jännitti ja niin jännitti myös Laila Kinnusta. Hän oli juonut itsensä ulos työelämästä jo parisenkymmentä vuotta aiemmin ja vakavasti sairaan Kinnusen toilailut kiinnostivat enää Hymyn ja Alibin kaltaisia lehtiä.

Olin itse vielä täysin tuntematon laulaja. Olin tehnyt demon eli näytenauhan ensimmäisen bändini kanssa ja lähettänyt sen Jaakko Salolle, legendaariselle levytuottajalle, joka oli vaikuttanut voimakkaasti muun muassa Laila Kinnusen, Vieno Kekkosen ja Brita Koivusen uraan.

Salo innostui meistä ja pääsimme levyttämään. Yleisradion Rinnakkaisohjelman musiikkitoimittajien ansiosta myös moni suomalainen oppi tuntemaan meidät. Olen iskelmälaulaja J. Huimapää, varastin nimen sarjakuvasankari Jonni Huimapäältä.

Laila Kinnunen tarjosi kahvia. Olin vienyt hänelle punaisia ruusuja, ja Kinnunen muisteli, miten suuri viihdeorkesteri soitti Tukholman legendaarisessa Berns-showravintolassa samettiverhon takana, kun Laila, illan tähti, astui lavalle laulamaan. Siitä oli todella kauan. Nyt Laila asui itseään huomattavasti vanhemman miesystävänsä kanssa kaupungin vuokrakasarmissa Helsingissä, ja valitteli sitä, ettei päässyt enää Helsingissä sisään oikein mihinkään kapakkaan.

Lailalla oli tyypillinen iskelmätähden tausta. Hän oli osallistunut 50-luvun puolivälissä iskelmälaulukilpailuihin, voittanut ne, päässyt orkesterin solistiksi ja sitä kautta levyttämään. Moni nuori nainen haikaili alalle, ja kilpailuja riitti. Usein kipinä syttyi amerikkalaisissa musikaalielokuvissa, joita jonotettiin teattereihin katsomaan. Naissolisti oli 50-luvulla uusi asia. Aiemmin orkesterien lauluhommat oli hoidettu miesvoimin. Harva uusista naisartisteista kuitenkaan ymmärsi, mihin he olivat lähteneet mukaan. Sama pätee varmasti myös tänä päivänä.

Kinnuselle kävi onni, sillä hänet poimittiin Scandia-Musiikille, jonka tuotantoja Jaakko Salo johti. Lailaan suhtauduttiin kuin taitavaan muusikkoon, joka pääsi uran edetessä levyttämään kaikkein haastavimpia kappaleita. Ne olivat pääasiassa käännösiskelmiä. Ikimuistoiseen tulkintaan tarvitaan musikaalisuuden lisäksi myös herkkyyttä, ja sitä Lailalla riitti. Levy-yhtiössä yritettiin aika ajoin selvittää myös Kinnusen rakkaushuolia. Kun Laila oli laulanut televisiossa Edith Piafin tunnetuksi tekemän kappaleen Milord, Jaakko Salo houkutteli Lailan siskon Ritva Kinnusen levyttämään sen, sillä sotalapsena Ruotsissa ollut Laila oli lähetetty takaisin Ruotsiin ”turvaan” väkivaltaista miessuhdettaan.

Iskelmälaulajiin on helppo liittää kaikenlaista draamaa. Kohtalo tuntuu puhuvan heidän levyillään. Näin ei tietenkään ole. Iskelmälaulajat voivat sairastua kuten muutkin ihmiset, esimerkiksi alkoholismiin tai läheisriippuvuuteen. Sellainen poikii otsikoita ja räväköitä juttuja, koska laulajat ovat näkyviä julkisuuden henkilöitä.

Kuunnelkaa huviksenne Lailan laulama Kehtolaulu. Siinä muhkeasti soiva Kinnunen on enää ohuella langalla kiinni entisessä loistossaan, mutta mikä tulkinta!

Oma urani iskelmälaulajana jäi lyhyeksi. Lähdin kesken kaiken ulkomaille opiskelemaan ja pahoitin sillä Jaakko Salon mielen. Hän olisi toivonut, että olisin keskittynyt laulamiseen. Iskelmälaulajan työ oli mielenkiintoista. Löysin itseni muun muassa mielisairaalaan suljetulta sisäpihalta. Sinne oli järjestetty potilaiden iloksi keikka, jonne oli buukattu myös eräs pitkän uran tehnyt iskelmälaulaja. Hän heilui edessäni ja totesi, että laulajan pitää myös liikkua. Ei riitä, että vain laulaa.

Tutustuin myös moniin invavessoihin. Vaihdoin usein niissä vaatteet ennen keikkaa. Rakastin valkoista smokkiani ja kolmiosaista pukua, jotka olin ostanut Lontoosta. Minulle ehdoteltiin kaikenlaista. Kerran ovenrivassa odotti kukkapuketti. Iskelmälaulajiin liittyy niin paljon odotuksia.

Haastattelu Kinnusen kanssa meni muuten lopulta hyvin. Seuraavana päivänä soi puhelin.

I think I have fallen in love with you.

Se oli Laila.