"Naisen aivot eivät kapellimestarin ammattiin sovi" – naisia syrjitään edelleen klassisen musiikin areenoilla

Klassisesta musiikista löytyy yhä rakenteita, jotka eivät tue tasa-arvoajattelua ja jotka kuuluvat menneeseen maailmaan. Yksi esimerkki tästä on naiskapellimestarien asema.

kulttuuri
Satu Simola tahtipuikko kädessään.
Kapellimestari Satu Simola.Jussi Mankkinen / Yle

Kun tarkastelee Suomessa järjestettävien sinfonia-, kamari- ja runko-orkesterien konsertteja, joita on 69 kappaletta parin seuraavan kuukauden aikana, huomio kiinnittyy siihen että ainoastaan yhtä ainokaista konserttia johtaa nainen, vaikka naispuolisista kapellimestareista ei Suomessa pulaa olekaan. Suomeen on viime aikoina syntynyt ja kotoutunut naiskapellimestarien uusi sukupolvi, johon kuuluvat muun muassa Satu Simola, Anna Rombach, Dalia Stasevska, Elina Jukola ja Anna-Mari Helsing.

Nainen kapellimestarina on silti klassisen musiikin piireissä edelleenkin kuuma peruna ja joskus jopa välttämätön pahakin.

– Kun kerroin yhdelle johtamisen opettajalle että aion pyrkiä Sibelius-Akatemiaan kapellimestariluokalle, hänen ensireaktionsa oli ilmiselvä harmistus. Sen jälkeen hän katsoi syvälle silmiin ja sanoi että kuule, naisen aivot eivät siihen oikein sovi, kapellimestari Satu Simola muistelee.

– Ammattikaupunginorkesterin soittaja taas totesi minulle, että voisin mä kyllä sut sänkyyn ottaa mutta en mä sua kapellimestariksi hyväksyisi.

Loukkaavia lauseita

Tämä on vain yksi esimerkkikimara siitä, kuinka naispuolisia kapellimestareita pahimmillaan kohdellaan. Kapellimestarin ammatti on pitkään ollut miehisen vallan bastioni, johon liitetään mielikuvissa henkistä ja fyysistä voimaa ja vahvuutta sekä ylittämätöntä maskuliinisuutta.

– Yksi tällainen suosittu lausahdus, jota on kuultu moneltakin taholta viimeisten vuosien aikana on se, että naisen olemukseen kuuluu heikkous, kun taas mies on vahva. Toinen kuuluu että eiväthän miehet voi keskittyä orkesterissa soittamiseen jos siinä edessä seisoo nainen. Kyllä tällainen on aika loukkaavaa meitä ammattilaisia kohtaan, Kajaanin Kaukametsän kamariorkesteria johtava Simola jatkaa.

Mieshenkilö pitkulainen palkinto käsissään.
Kapellimestari Vasili Petrenko.Tim Brakemeier / EPA

Tällaisia argumentteja ovat viljelleet muun muassa venäläiset kapellimestarit Vasili Petrenko ja Yuri Temirnakov.

Yhden väittämän mukaan naiset taas voivat kyllä johtaa Mozartia tai Debussya, mutteivät esimerkiksi Mahleria.

Omaa kapellimestarikoulua vetävä Jorma Panulakin ilmoitti viime vuonna, ettei naisilla ole biologisia ominaisuuksia johtamiseen. Toteamus on outo semminkin kun Panulan oppilaina on myös naisia.

Naiset paitsiossa

Tällaiset lausunnot ovat aiheuttaneet pieniä myrskyjä vesilaseissa, mutteivät oikeastaan ole johtaneet asennemuutoksiin sen paremmin Suomessa kuin maailmallakaan.

– Saksassa on 130 orkesteria, joista yhtä johtaa nainen. Tätä keskustelua tästä samasta aiheesta käydään joka vuosi, ja me elämme jo sentään 2000-lukua, Simola pudistelee päätään.

Yksi klasaritasa-arvokeskustelun keskiöön joutuneista toimijoista on eurooppalaisen klassisen musiikin lippulaivaksi noussut Wienin filharmonikot, joka on tunnettu pitkään konservatiivisena, pelkästään miehille räätälöitynä klubina. Se hyväksyi ensimmäisen naismuusikon jäsenekseen vasta vuonna 1997, ja ensimmäisen kerran orkesteria johti nainen vuonna 2005. Toissa vuonna Wienin filharmonikoissa oli "jo" kuusi naisjäsentä, eli pari prosenttia soittajista. On myös huhuttu, että USA:n kiertueilleen orkesteri olisi säännönmukaisesti palkannut muutaman naismuusikon lisää, koska muuten sillä ei tasa-arvoasioista tietoisien amerikkalaisten klasaripiirien areenoille olisi mitään asiaa.

Muuttumattomia mielikuvia

Mutta mistä tällaiset ennakoluulot naisten osaamista kohtaan kapellimestarin ammatissa sitten johtuvat? Eikö nimenomaan klassiseen musiikkiin yhdistetä sellaisia hyveitä kuten sivistyneisyys, humaani ote ja hyvät käytöstavat?

– Ei klassinen musiikki ole ainoa paikka missä tällaista ajattelua tapahtuu. Moniin ammatteihin liittyy voimakas ajatus sukupuolesta. Viimeisin esimerkki löytyy metsäalalta, jossa teekkarinaista syrjittiin työnhaussa. Kapellimestarin ammattiin liittyy voimakkaita mielikuvia, jotka ovat kytköksissä nimenomaan sukupuoleen, Satu Simola toteaa.

– Klassinen musiikki, kuten taide yleensäkin, mielletään vapaan ajattelun kehdoksi, jossa ei pelätä rajojen rikkomista ja jossa ollaan aina kokeilemassa kaikkea uutta. Mutta helposti tällaisen yleisnäkymän alta löytyykin sitten vanhoja rakenteita ja mielikuvia, jotka ovat pysyneet muuttumattomina vuosisatoja.

Helsingin kaupunginorkesterin ylikapellimestariksi valittu Susanna Mälkki 2. syyskuuta.
Helsingin kaupunginorkesterin ylikapellimestariksi valittu Susanna Mälkki 2. syyskuuta.Roni Rekomaa / Lehtikuva

Lisää julkista keskustelua

Myös Suomen tunnetuin naispuolinen kapellimestari Susanna Mälkki on aiemmin kertonut ammattiinsa liittyvistä vaikeuksista. Mutta johtavatko naiset sitten orkesteria jotenkin eri tavalla kuin miehet?

– Jokainen kapellimestari johtaa omalla tavallaan. Se on aivan sama asia kuin sekin että jokainen meistä tekee oman työnsä omalla tavallaan. Merkittävää on se, jos tätä kysymystä kysytään esimerkiksi jonkun toisen ammatin kohdalla. Tekeekö esimerkiksi miestoimittaja työtään eri tavalla kuin naistoimittaja?

– Usein tällaiseen sukupuolikeskusteluun etsitään syyllistä ja uhria. Kun ollaan kasvotusten, on hyvin vaikeaa sanoa suoraan että et kelpaa koska olet nainen. Ja kun ollaan julkisessa keskustelussa, orkesteri voi puhua voimakkaasti tätä asiaa vastaan, mutta jostain syystä se käytäntö onkin sitten ihan toinen. Ja jotta meillä jossakin vaiheessa käytännöt muuttuisivat, näistä asioita olisi keskusteltava julkisesti, Satu Simola summaa.