1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. kesätyö

Näkövammaiselle Villelle radio on unelmien työpaikka

Torniolainen Ville Köngäs, 15 vuotta, on radiomies. Tänä kesänä yksi hänen unelmistaan täyttyi. Ville pääsi kesätöihin radioon. Kesätyörupeamastaan Ville piti päiväkirjaa, joka paljastaa millaista radiotyö todellisuudessa on – ja mitä kaikkea toimituksessa puhutaan, kun mikkiliuku on kiinni.

kesätyö
Ville Köngäs istuu studiossa ja punainen lähetysvalo palaa.
Antti Heikinmatti / Yle

Toukokuussa torniolainen Ville Köngäs tarttui puhelimeen. Tähtäimessä oli kesätyöpaikka unelmien alalla: radiossa.

Yle Perämeren päällikkö Eero Säily toivotti 15-vuotiaaksi alalla jo varsin kokeneen radiomiehen tervetulleeksi ja niin alkoi kaksiviikkoinen radion ihmeellisessä maailmassa.

Tuloksena on hilpeä päiväkirja, joka paljastaa mitä kaikkea toimituksessa tapahtuu, kun mikkiliuku on kiinni.

Hain kuukausi sitten Yle Perämereen kesätöihin – ja pääsin! Mutta ennen kuin kerron tämän päivän tapahtumista, on aika katsoa menneisyyteen.

Ensimmäisen radioni sain joululahjaksi vuonna 2000. Jo 3-vuotiaana kuuntelin sen ajan suosituimpia radiokanavia: Ylen lisäksi Kiss FM:ää ja Radio Novaa.

Lempiohjelmiani olivat mm. Salovaara liikenteessä, Kansanradio ja merisää. Vuonna 2010 juonsin ensimmäiset festarini, kun pääsin spiikkaamaan Satama Open Air -festivaaleille. Elokuussa tulee siis viisi vuotta täyteen festarijuontajana.

Festarijuontajuus avasi tien Nuorisokanava Herzilän Sikasaundi-nimiseen disko- ja tanssimusiikkiohjelmaan. Silloin opin, että pitää olla "hissun kissun" kun toinen puhuu. Eikä mainostaa kilpailevaa radiokanavaa.

Radiotyö on siis minulle kaikki kaikessa. Mutta nyt tähän päivään.

15.6. "Ensimmäinen kesätyöpäivä, jipii!"

Sää oli sateinen, kun lähdin aamulla Torniosta ajamaan kohti Kemiä ja Yle Perämeren toimitiloja. Aamulla suoraan Eero Säilyn toimistohuoneeseen haastateltavaksi. Kaikki tarvittavat paperit olivat mukana, paitsi verokortti, joka meni tilaukseen.

Haastattelun jälkeen saimme sähköisen avaimen, jolla voi päästä helpoiten sisälle toimitukseen. Lähdimme kahvion kautta aamukokoukseen. En itse juonut kahvia.

Kokouksessa kävimme läpi mm. tulevia reportaaseja. Suunnittelimme tulevan viikon tapahtumia. Tämä viikko on tynkäviikko, sillä nyt on juhannus.

Maanantaina ollaan väsyneitä, tiistaina täysin poissaolevia, keskiviikkona pirteitä, torstaina joko poissaolevia tai superpirteitä, perjantaina väsyneitä ja odotetaan viikonloppua.

Suunnittelimme muita jutunaiheita ja mieleeni juolahti, että meidän koti kuhisee muurahaisia. Ehdotin, että siitä voisi tehdä jutun.

Työilmapiiri on rauhallinen. Ennen kokousta mietin, että tunnelma on kuin konsanaan koulun välitunneilla, kun kaikki odottavat ensimmäisen tunnin alkua.

Minulla on teoria liittyen viikon työpäivistä: Maanantaina ollaan väsyneitä, tiistaina täysin poissaolevia, keskiviikkona pirteitä, torstaina joko poissaolevia tai superpirteitä, varsinkin kun ravintolassa on tarjolla hernekeittoa. Perjantaina ollaan väsyneitä ja odotetaan viikonloppua.

Mietin myös, että armeijassa oli aina torstaisin hernekeittopäivä, kun tuttavani kävivät sen. Myös isäni oli armeijassa keittäjänä. Sain oman työpisteen ja aloin sorvin ääreen. Kaksi ensimmäistä päivää menee tutustuessa toisiimme.

Ville Köngäs kirjoittaa läppärillä, jossa on sokeille oma lisälaite braille-pistekirjoitukselle.
Antti Heikinmatti / Yle

16.6. "Sokeakin näkee, mutta sydämellä."

Sää oli pilvinen ja ripsi vettä, kun tulin töihin. Tangomusiikki piristi päivääni. Tango kuuluu kaikille, myös kesätyöntekijöille.

Joskus tapanani on ilahduttaa muita laulamalla, joten kahviossa lauloin pienen pätkän Unto Monosen säveltämää Satumaata.

Kahvipöydässä kerroin, että olen syntymäsokko. Fakta on siinä, että sokeakin näkee, mutta sydämellä.

Tango kuuluu kaikille, myös kesätyöntekijöille.

Aamukokouksessa puhuttiin mm. uudesta Tornion kaupunginjohtajasta. Näin hiljattain uutisen, että 10-vuotias olisi hakenut kaupunginjohtajaksi. Arvelin, että siinä pitää olla jonkinlaiset kriteerit, jos hakee kaupunginjohtajaksi.

On minullakin ollut haave, että voittaisin lotossa. Kun en saanut seitsemää oikein, niin se tuli hirveänä shokkina. Siitä hakijastakin on varmaan tuntunut tosi pahalta.

Ensimmäinen vierailu Riston iltapäivälähetyksessä. Nyt on hyvä meininki ja perhosia vatsassa. Esiintymispelkoa ei tunneta.

Ensiesiintyminen studiossa oli omasta mielestäni loistava, juttelimme mm. ennakkoluuloista, rasismista ja radiotyöstä. Lupaan, että juttuja on tulossa lisää.

17.6. "Haastattelu purkissa – kahteen kertaan"

Aamu alkoi aurinkoisissa merkeissä. Hyvällä fiiliksellä lähdin tekemään muurahaisraporttia. Haastattelu otettiin kaksi kertaa, koska tietokone oli jäänyt huoneeseeni. Äiti vitsaili, että "taitaa Villeä jännittää äidin haastatteleminen".

Onneksi meillä ei ole hirveitä määriä muurahaisia. Tuttavillani on ollut sama muurahaisongelma. Eräs oli häätänyt muurahaisia paloöljyä. Ei niin luontoystävällistä.

Ville Köngäs istuu studiossa luurit päässä.
Antti Heikinmatti / Yle

Kun tulee radioon töihin, tutuksi tulee myös editointi. Itse en ole editoinut, mutta avustajani on tehnyt sen puolestani.

Hyönteisasiantuntijan haastattelu on saatu päätökseen. Olin hirveässä paniikissa, koska eksyin vahingossa väärälle riville. Onneksi saimme haastattelun purkkiin.

18.6. "Rivitoimittajalla on kiire"

Aamu alkoi aurinkoisesti, kun tulin toimitukseen. Olin jälleen kerran laulutuulella. Olen viikon aikana oppinut sen, että rivitoimittajilla on kiire. Ja sen, että kokoukseen ei lähdetä ilman kahvikuppia.

Aamukokouksessa ruodimme mm. Pahkasika-lehteä ja sukujuhlia. Muurahaishaastattelu on saatu purkitetuksi, ja se on editointia vaille valmis.

Ruokatauolla kävimme Merihovissa syömässä. Oli ikimuistoisin lounastauko ikinä. Kun tulimme ravintolaan sisälle, pyysimme laskua vanhempien nimellä. Tarjoilija passitti meidät takaisin respaan.

Olen viikon aikana oppinut sen, että rivitoimittajilla on kiire. Ja sen, että kokoukseen ei lähdetä ilman kahvikuppia.

Respassa tiedusteltiin virkailijoilta, että onko äitini soittanut. Onneksi saimme ruoat pöytään, vatsat täyteen ja laskun hoidettua.

22.6. "Viikon ensimmäinen työpäivä"

Hyvin levätyn juhannuksen jälkeen on kiva palata takaisin sorvin ääreen. Jäi kertomatta se tosiseikka minkä olen oppinut, että radiotoimittajan työ on paljon muutakin, kuin sitä että menee studioon ja alkaa puhua mikrofoniin.

Aamulla sain vihdoinkin valmiiksi muurahaisjutun nettitekstin, jota aloittelin tekemään torstaina. Aamukokous oli tänään mielenkiintoinen. Ruodimme mm. meripelastushaastattelua. Sain ohjeita editoimiseen.

23.6. "Hauskin tiistaiaamu ikinä"

Meinasin myöhästyä tänään töistä, koska puhuin tyttöystäväni kanssa puhelimessa. Onneksi olin melkein ajoissa perillä.

Aamukokouksen jälkeen puhuimme mm Ville "Viki" Eerikkilän paljonpuhutusta lehtihaastattelusta, jossa hän kertoi TET-harjoittelustaan täällä.

Tänäänkin studiossa. Viime tiistaina olin ensimmäistä kertaa studiossa. Esiintymispelkoa ei vieläkään tunneta.

Omasta mielestä tuntuu, että tänään on hyvä päivä. Päivän kevennys eli pikkunälkä: Uutisissa puhutaan tällä hetkellä avomaan mansikoiden kasvusta. Siitähän on olemassa sanontakin: "avomaan mansikka muumaa mustikka".

Tänäänkin studiossa. Viime tiistaina olin ensimmäistä kertaa studiossa. Viimeviikolla Risto haastatteli, mutta nyt on Matin vuoro. Esiintymispelkoa ei vieläkään tunneta.

Tänään olen jatkanut muurahaisraportin editoimista ja tiivistämistä. Homma etenee hyvin. Olen saanut jutun valmiiksi, ja minulla on voittajafiilis.

24.6. "Joutsenlaulu"

Aamu oli harmaa, kun tulin töihin. Takajärven joutsenet on aamun puheenaihe. Kahvion kautta aamukokoukseen. Tuttuun tapaan ruodimme tulevia reportaaseja, ja työkaverit kertoilivat kevennyksenä kakka- ja pissajuttuja.

Huomenaamulla on lähetys klo 9.00 alkaen yhdessä Katin kanssa. Sehän sopii minulle, sillä kaverini tituleerasi minut tulevaksi Jaajo Linnonmaaksi, kun hän sai tietää minun kesätyöstäni.

Tuttuun tapaan ruodimme tulevia reportaaseja, ja työkaverit kertoilivat kevennyksenä kakka- ja pissajuttuja.

Muurahaisraportti saatiin vihdoinkin valmiiksi.

25.6. "Kulkurin valssit"

Jäi eilisestä päivästä kertomatta, että kävin haastattelemassa Meri-Lapin Laite- ja soitinhuollon omistajaa Arto Tikkasta. Kiva mies täytyy sanoa.

Mutta nyt tämän päivän tapahtumiin. Aamulla luin lehdet, ja lähdin sitten aamulähetyksen viimeiselle tunnille juontamaan.

Lähetyksen jälkeen lähdin aamukokoukseen. Aamukokouksessa ruodimme tuttuun tapaan tulevia reportaaseja sekä muun muassa tulevaa Noora Santavuoren juontoklinikkaa.

Sitä ennen katsoin lehdet, ja Spede Pasasen kuolemasta tietoa. Nyt olen matkalla syömään.

26.6. "Sankoin joukoin"

Viimeinen työpäivä. Ilma oli viileä, kun tulin töihin. Ensitöikseni lähdin avaamaan läppäriä.

Lähdin normaalisti kahvioon. Kahviossa tapasin AKK:n miehet, ja Jari esitteli minut Tommi Reposelle. Keskustelimme mm. Elvis-osastosta. Minulle se oli kova juttu, sillä fanitan kovasti Elvis-osastoa ja myös AKK:ta.

Tämä kahden viikon kesätyö on ollut hyvin antoisa, ja olen pitänyt työstäni.

Tässä työssä on oppinut kaikenlaista, esimerkiksi sen, että aamukokoukseen ei lähdetä ilman kupillista kahvia. Toinen on se, että jos haastattelee jotain, niin älä kommentoi väliin esim. "okei", tai "yes".

Hyvä puoli on siinä, että olen tullut toimeen työkavereideni kanssa. Toivon, että pääsen ensi kesänäkin tänne töihin.

Hyvää kesän jatkoa kaikille lukijoilleni ja työkavereilleni,

Ville Köngäs, kesätoimittaja

Lue seuraavaksi