Näkökulma: Kovaa peliä Ateenassa

Kreikkalaiset jonottavat pankkiautomaateilla. He pelkäävät rahan loppuvan. Samalla pääministeri Alexis Tsiprasin hallituksen rivit rakoilivat sen verran pahasti, ettei hän uskaltanut tehdä sopimusta velkojien kanssa.

Ulkomaat
Dan Ekholm
Dan EkholmYle

Ateena on demokratian synnyinseutuja. Vapaat ateenalaiset saivat jo antiikin aikana oikeuden olla mukana päättämässä yhteisistä asioista. Nyt vasemmistopääministeri Alexis Tsipras haluaa olla hyvin demokraattinen ja antaa kreikkalaisille mahdollisuuden äänestää velkojien sopimusehdotuksesta.

Vai onko kyse vastuun pakoilusta? Opposition edustajana hän pystyi arvostelemaan edellisen hallituksen tekemiä sopimuksia troikan, eli EU-komission, Euroopan keskuspankin ja Kansainvälisen valuuttarahasto IMF:n kanssa.

Hallitusvastuu on ollut aktivistille hankala paikka. Maailma ei aina näytä siltä, mitä aatteen palossa kuviteltiin. Tsipras on joutunut opettelemaan realiteetit, mutta se on ollut hänelle vastenmielistä. Hän ei kyennyt saamaan parempia tuloksia aikaa velkojien kanssa kuin haukkumansa edeltäjät.

"Tsiprasin piti valita, pelastaako hän maansa vai puolueensa. Hän valitsi jälkimmäisen."

*Mitä Tsipras olisi sitten voinut tehdä? *Olisiko hänen pitänyt suostua velkojien vaatimuksiin? Mutta kun tuli luvattua niin paljon.

Tsipras on tajunnut, että Grexit, eli eurosta lähteminen, olisi erittäin hankala paikka Kreikalle. Hänen vasemmistolainen Syriza-puolueensa ei ole ymmärtänyt tilanteen vakavuutta, eikä olisi suostunut velkojien vaatimukseen.

Tsiprasin piti valita, pelastaako hän maansa vai puolueensa. Hän valitsi jälkimmäisen. Tsipras olisi voinut yrittää vakuuttaa omat edustajansa sopimuksen välttämättömyydestä, ja jos hän ei olisi saanut tarpeeksi tukea taakseen, hän olisi voinut pyytää opposition tukea parlamentissa. Siinä vaiheessa Tsipras olisi entinen pääministeri ja entinen puoluejohtaja, mutta hän olisi ehkä voinut pelastaa Kreikan.

Nyt on kysymyksessä todella kovat panokset. Mitään peliä se ei kuitenkaan ole, vaan kyse on miljoonien kreikkalaisten hyvinvoinnista. Tsipras voi yrittää saada euroryhmältä viikon lisäaikaa kansanäänestyksen järjestämiseksi. Kreikan retoriikka tulee olemaan, että jos velkojat eivät suostu siihen, he halveksivat demokratiaa ja kansan tahtoa.

Sitten voidaan taas syyttää ulkomaailmaa Kreikan kurjuudesta. Lainoittajat eivät ole pelkästään ahneita ja julmia, he ovat myös epädemokraattisia ja epäeurooppalaisia Syrizan silmissä.

Täällä Ateenassa tapaan jatkuvasti ihmisiä, jotka ovat huolestuneita Kreikan tulevaisuudesta. Minäkin alan olla. Kansanäänestyksen pitäisi olla demokratian juhla, mutta jos Tsipras olisi ollut vakavissaan, hän olisi voinut tehdä tämän paljon aikaisemmin, eikä viisi päivää aikarajan jälkeen.