Sateet toivat vipinää tattien kasvuun – viikko aikaa poimia ensisatoa

Alkukesällä kummasteltiin toinen toistaan kookkaampia korvasieniä eri puolilla Suomea. Varsinaista elokuun alussa alkavaa sienikautta odotellessa sienikorin voi täyttää herkku- ja punikkitateilla, joiden kasvua kostea alkukesä on vauhdittanut.

luonto
Herkkutatteja.
Yle / Minna Heikura

Kostean alkukesän ansiosta herkku- ja punikkitatit ovat aikaisessa. Sienilöytöjä on tehty jo juhannuksen aikoihin.

– Maaperässä kosteutta kyllä riittää, ja sen vuoksi herkkutatin ensisato onkin osoittautunut tavallista laajemmaksi. Ensimmäiset poimijat ovat saaneet niitä myyntiin asti, kertoo Arktiset Aromit ry:n toiminnanjohtaja ja sienineuvoja Simo Moisio.

Myöhemmin tatit kaipaavat lämmintä ja aurinkoista jaksoa. Tatit kestävät melko hyvin hellettäkin, kunhan sitä ei kestä yhtäjaksoisesti kuukautta pidempään. Syyssateiden aikaan tatit aloittavat kasvun uudelleen.

– Kiertelin metsissä lauantaina, ja pääosa oli jo toukkaisia tai vanhentuneita, mutta oli nuoria tatinalkujakin. Tatteja ehtii kerätä vielä tämän viikon, sitten tulee jakso, jolloin sieniä ei suuremmin luonnosta löydy.

Heinäkuun puolesta välistä alkaen metsiä kannattaa silmäillä kantarelleja silmällä pitäen, tosin ne viihtyvät lähinnä esimerkiksi Kainuussa maakunnan eteläosissa. Varsinainen sienikausi käynnistyy öiden viiletessä elokuussa.

Tutussakin sienimetsässä voi löytää uusia sienituttavuuksia, sillä monet lajit ovat levittäytymässä pohjoiseen.

– Kun vertaa vaikka 30 vuoden takaiseen, lajisto on laajentunut ilmastonmuutoksen myötä. Esimerkiksi kantarellien ja suppilovahverojen kasvuvyöhyke on noussut, samoin lampaankäävän ja kehnäsienen, Moisio kertoo.

Helppo herkkutatti, kypsennettävä punikki

Herkkutatti on tukeva sieni, jonka lakin väri vaihtelee ruskean eri sävyissä lajista riippuen. Nuoren sienen pillistö on tiheä ja vaaleanharmaa, vanhetessaan pillistö muuttuu kellanvihreäksi. Vaalean jalan yläosaa koristaa usein valkoinen verkkokuviointi.

Punikkitatti
Punikkitatti tulee kypsentää omassa liemessään hyvin, muuten se voi aiheuttaa vatsavaivoja. Kalle Heikkinen / Yle

Herkkutatin voi sekoittaa sappitattiin, jolla on kuitenkin pehmeämpi ja vihertävämpi lakki. Nämä kaksi erottaa toisistaan viimeistään sientä leikatessa: sappitatin malto punertuu leikkauspinnoissa, mutta herkkutatin malto on pysyvän valkoista. Sappitatti ei ole varsinaisesti myrkyllinen, mutta sieniruokaan eksyessään yksikin pahanmakuinen sieni pilaa aterian.

Herkkutatin voi paistaa sellaisenaan tai viipaloida ja kuivata myöhempää käyttöä varten.

Nukkajalkainen punikkitatti on herkullinen ruokasieni, joka on kuitenkin kypsennettävä huolellisesti ennen nauttimista. Punikkitatin malto tummuu nopeasti leikatessa, mutta pillistö pysyy pitkään vaaleana. Lakki on punertavan ruskea, ja sen sävy vaihtelee lajin mukaan.