Nainen ryhtyi keinoemoksi pikkulinnuille – asiantuntija: "Liikutaan rajalla, jolla tunne ajaa järjen edelle"

Jein Ylönen ruokki kirjosiepon poikasia useita päiviä naudan jauhelihalla, muurahaisen munilla sekä madoilla. Linnunpojat kasvoivat lentokykyisiksi. Luontoasiantuntijan mukaan orpoja poikasia ei pitäisi alkaa hoitaa.

Kotimaa
Limnnunpoika suu auki
Jein Ylönen

Kirjosiepot ovat pesineet Jein Ylösen takapihalla vanhassa linnunpöntössä jo neljänä kesänä peräkkäin. Pesässä oli viisi poikasta ja kaikki meni hyvin viime viikonloppuun saakka.

– Perjantai-iltana huomasin, etteivät vanhemmat vie poikasilleen enää ruokaa, Ylönen kertoo.

Pöntössä näkyi liikettä, mutta linnut eivät olleet vielä lentokykyisiä. Ylönen otti yhteyttä Keski-Suomen eläinsuojeluyhdistykseen ja muutamaan lintuharrastajaan, jotka suosittelivat ruokinnan aloittamista.

Pienet päät kita ammollaan

Poikaset syövät mm. pikkuhyönteisiä, mutta Ylönen ruokki poikasia vähärasvaisella naudan jauhelihalla, muurahaisen munilla ja pieniksi pilkkomillaan madoilla.

– Aluksi yritin syöttää niitä pinseteillä linnunpöntön reiästä. Mutta kun viisi pientä päätä pyysi kidat ammollaan ruokaa, jäi muutama aina ilman ja pesä sotkeentui, Ylönen toteaa.

Asiantuntija neuvoi ottamaan pöntön alas puusta.

– Siellä näkyi neljä urosta ja yksi naaras. Siirsin virkeät poikaset pesästä uuteen puhtaaseen pönttöön, jonka pehmustin vaaterievuilla.

Ruokaa 10 minuutin välein

Poikasia ruokittiin reilun kymmenen minuutin välein aamusta iltaan kolmisen vuorokautta.

– Minulle sanottiin, ettei niille kannata syöttää hirmuisesti sitä jauhelihaa, koska se on paljon hyttysiä tuhdimpaa ravintoa.

Yöt poikaset nukkuivat sisällä talossa pöntössään kissan ulottumattomissa. Viime sunnuntain ja maanantain väliseksi yöksi Ylönen nosti pöntön ulos. Kymmenen aikaan aamulla kirjosiepon poikaset olivat lentäneet pöntöstä omille teilleen.

– Ne ovat nyt menneet, iloitsee Jein Ylönen.

Ruokinta vaatii erikoisosaamista

Kymenlaakson luonnonsuojelupiirin puheenjohtajan Lassi Kujala suhtautuu orpojen kirjosiepon poikasten hoitoon varauksella.

– Se on suuritöistä ja vaatii erikoisosaamista.

Kujala ei tunne Keski-Suomen tapausta, mutta hänen käsityksensä mukaan harva ryhtyy mielellään hoitamaan kirjosiepon poikasia, koska se on hyönteissyöjä.

– Hyönteissyöjien korvikeravinnon löytäminen ja valmistaminen täytyy osata. Jotenkin tuntuu, että nyt liikutaan niillä rajoilla, joilla tunne ajaa terveen järjen edelle, Kujala sanoo.

Kärpästoukkien kasvatusta

Pyhtään lintutalon hoitaja Arto Hokkanen on hoitanut lukuisia hädässä olleita pikkulintuja. Kaikki hoidokit eivät ole selvinneet, sillä hyönteissyöjien poikaset tarvitsevat ruokaa noin vartin välein aamusta iltaan.

– Oppi-isäni kehoitti kirmaamaan haavi kädessä niityllä. Hyönteissyöjien poikasia voi ruokkia myös naudan vähärasvaisella jauhelihalla, johon on sekoitettu kalkkia. Niille kelpaavat myös lemmikkieläinkaupan hyönteispatee ja jauhopukin toukat sekä kärpäsentoukat, joita voi kasvattaa puusta roikkuvassa lihanpalassa.

– Rapsii ne vaan irti lihasta ja syöttää toukille maidossa liotettua ranskanleipää, jolloin ne puhdistuvat linnunruoaksi, neuvoo Hokkanen.

Jatkuva huuto kertoo hädästä

Yleensä hyönteissyöjien poikaset alkavat piipittää vasta silloin, kun emo- tai isälintu tulevat niiden lähelle. Jatkuvaa huutoa voi kuunnella korkeintaan tunnin tai kaksi.

– On parempi yrittää auttaa kuin antaa niiden kuolla nälkään pönttöön, sanoo Hokkanen. Ensin on kuitenkin varmistettava, että poikaset ovat varmasti orpoja. Linnunpoikien hädästä kannattaa ilmoittaa paikalliseen lintuhoitolaan, josta saa apua.

Hokkanen suosittelee viemään lentokykyiset pikkulintujen poikaset hylättyyn omenapuita kasvavaan pihaan, joissa elää paljon hyönteisiä. Orvot kesyyntyneet pikkulinnut eivät osaa pelätä harakoita eivätkä variksia.

– Luontoon totuttaminen alkaa, kun ne oppivat itse syömään lautaselta, opastaa Hokkanen.