Urheilijan taikauskoisilta vaikuttavat rituaalit voivat olla osa henkistä valmennusta – joistakin tavoista on kuitenkin syytä luopua

Muistatko Ossi Karttusen paidan? Entäpä "Lätsä-Pekka" Päivärinnan lippalakin? Urheilijat ovat aina käyttäneet taikauskoiselta tuntuvia tapoja, onnea tuovia vaatteita tai toistuvia rituaaleja apunaan. Nykyisin menestyneiden urheilijoiden rituaaleja osataan käyttää myös hyväksi henkisessä valmennuksessa.

urheilu
Pekka Päivärinta
"Lätsä-Pekka" PäivärintaPentti Pekkala

Liikuntapedagogiikan professori ja liikunnan ja psyykkisen hyvinvoinnin dosentti Jarmo Liukkonen on tehnyt töitä monien suomalaisten urheilumaajoukkueiden kanssa. Hänen mukaansa taikauskoisten rutiinien ja urheilijoiden toistuvien rituaalien takana on Pavlovin koirakokeesta tuttu klassisen ehdollistumisen teoria.

Aivan kuten koirat yhdistivät alitajunnassaan kellon kilkatuksen ruoka-aikaan, myös urheilija voi alitajuisesti yhdistää tietyn toistuvan käyttäytymisen eli maneerin oikeanlaiseen, virittyneeseen mielentilaan, mikä johtaa hyvään suoritukseen. Jotkut ovat ehdollistuneet maskotin silittämiseen tai onnenkorun hipelöimiseen, toiset samanlaisena toistuvaan liikehdintään ennen suoritusta.

– Kun olen käynyt urheilijoiden kanssa läpi videolta heidän valmistautumistaan suoritukseen, he eivät usein itsekään ole tiedostaneet tekevänsä tällaisia asioita – esimerkiksi kyhnyttävänsä kylkeä tai tekevänsä sormilla tiettyä liikettä. Nämä voivat olla hyvinkin irrationaalisiakin asioita, mutta alitajunnassa ne antavat muiston aiemmasta onnistuneesta suorituksesta, tunnetilan ja luottamuksen siihen, että homma sujuu juuri niin kuin pitääkin, Liukkonen kertoo.

Jotkut luottavat tiettyihin tavaroihin tai vaikkapa vaatteisiin.

– Muutama vuosikymmen sitten meillä oli Pekka "Lätsä-Pekka" Päivärinta, jolla oli aina sama lippalakki; ja pikajuoksija Ossi Karttunen, joka oli aina se sama rikkinäinen paita päällään kilpailuissa, Liukkonen muistelee.

Ossi Karttunen
Ossi Karttunen 100 metrin kilpailussa vuonna 1968.

Rituaalit henkisen valmennuksen apuna

Monimutkaiset tai oman kontrollin ulkopuolella olevat rituaalit ovat hankalia, ja niistä pyritään nykyisin henkisen valmennuksen avulla pääsemään eroon.

– Onhan näitä urheilijat kertoneet, kun on valmistautumisesta puhuttu. Yksi vetää kisapäivää edeltävänä päivänä aina 25 leukaa, toinen kiertää pöydän aina oikealta vasemmalle, eikä missään nimessä vasemmalta oikealle. Hyvin hassuja rituaaleja siis, mutta mielen mahti on voimakas, Liukkonen kuvailee.

Yksi vetää kisapäivää edeltävänä päivänä aina 25 leukaa, toinen kiertää pöydän aina oikealta vasemmalle.

Jarmo Liukkonen

Henkisessä valmennuksessa maskotit, tietyt vaatteet tai muut asiat, jotka eivät ole itsestä kiinni, pyritään korvaamaan sellaisilla, jotka ovat varmasti aina mukana ja toteutuvat. Sellaisia ovat esimerkiksi hengitykseen keskittyminen tai vaikkapa tennispelaajalla mailan koskettelu ja pallon pompottelu tietyllä tavalla – pelivälineet kun ovat aina mukana.

Rituaalit auttavat myös oikeasti virittäytymään suoritukseen, joten nykyisin henkisessä valmennuksessa niitä käytetään myös hyväksi pyrittäessa niin sanottuun yksilöllisesti vaihtelevaan, optimaaliseen vireystilaan. Tieteessä puhutaan IZOF-teoriasta (zones of optimal functioning), jonka mukaan tietyt tunnetilat vaikuttavat suoritukseen.

Liukkonen käyttää rituaalista myös nimitystä triggeri eli ärsyke, joka saa aikaan toivotun tunnetilan ja reaktion urheilijassa. Toivottu tunnetila puolestaan vaihtelee jopa saman urheilulajin sisällä: joillakin toimii rauhoittunut, rento mieli, toisilla taas aggressiivinen tunnetila.

Mikä on taikauskoa ja mikä puhdasta keskittymistä?

Vaikka rituaalit ovat osa urheilijan valmistautumista, ei Liukkonen kuitenkaan sulje pois joidenkin urheilijoiden pientä taikauskoisuuttakaan.

– Kyllä sitä voi kutsua taikauskoksikin, jos pitää hipelöidä jotain maskottia tai kuunnella aina tiettyä musiikkia. Toki käyttäytyminen voi liittyä myös ihmisen ideologiaan tai aatemaailmaan, esimerkiksi jos vaikka pitää tehdä joku tietty rukous tai ristinmerkki. Mutta jos se vahvistaa sitä tunnetta, johon pyritään, niin ei sillä sinänsä ole väliä, onko se taikauskoa tai jotain muuta, jos se vain toimii.

Uskomista yliluonnolliseen tutkinut tutkijatohtori Tapani Riekki toteaa, että taikausko on tiedollinen uskomus, ja rituaali on opittu toiminnan rakenne. Nämä voivat liittyä toisiinsa, mutta eivät vältämättä aina. Keskeinen ero on se, uskotaanko rituaalilla olevan oikeasti jokin yliluonnollinen ominaisuus.

Käyttäytymisemme ja järkemme voivat olla ristiriidassa.

Tapani Riekki

Käytännössä siis vain urheilija itse tietää, uskooko hän oikeasti jossain tietyssä vaatteessa tai maskotissa olevan "taikavoimaa" vai onko kyse asiasta, joka urheilijan itsensäkin mielestä on järjellä ajatellen hassu, mutta hän tekee sen silti, koska oma kokemus vahvistaa rituaalin "toimivan".

– Käyttäytymisemme ja järkemme voivat olla ristiriidassa, Riekki muistuttaa.

Riekki toteaa, että tutkimusten mukaan rituaalit korostuvat urheilijoilla sitä enemmän mitä epävarmemmasta ja tärkeämmästä suorituksesta on kyse. Jonkin verran on näyttöä myös siitä, että mitä enemmän urheilija uskoo kykenevänsä itse määräämään suoritustaan, sitä vähemmän hän käyttää rituaaleja. Tai kääntäen, mitä enemmän henkilö uskoo suorituksen määräytyvän muista tekijöistä kuin itsestä, sitä enemmän rituaaleja käytetään.

– Myös muilla ihmisillä taikauskoinen käyttäytyminen korostuu epävarmoissa ja stressaavissa tilanteissa, mutta maksimaalinen huippu-urheilijan suoritus lienee hyvä ääriesimerkki stressaavasta tilanteesta.

Uusimmat uutiset puhelimeesi

Lataa Yle.fi-sovellus