Postia kannettiin ennen muinoin tikarin ja revolverin kanssa – Roolioppaat tekevät historiaa eläväksi

Monissa kaupungeissa voi kesällä tavata historiallisia hahmoja. Roolioppaat elävöittävät historiaa muun muassa kiertoajeluilla ja kävelykierroksilla. Kajaanissa vastaan voi astella esimerkiksi takavuosien postinkantaja. Hän tietää, kuinka vaarallista työ oli Kainuussa.

ilmiöt
Matkailuoppaiden roolihahmo torilla.
Tiia Korhonen / Yle

Kajaanin matkailuoppailla on tänä kesänä seitsemän rooliopasta, jotka kertovat kaupunkilaisille ja vierailijoille tarinoita kaukaa Kajaanin menneisyydestä.

Yksi heistä on Posti-Stiina. Hän oli itsellinen naisihminen, joka kantoi postia Kajaanista Paltamoon Paltaniemen kylälle 1860-luvulla. Posti piti hakea ajallaan ja lähtöaika kirjattiin kirjaan. Yli kymmenen kilometrin taival suuntaansa piti taittaa joutuisasti kävelemällä.

– Minä kulen sitten, kun minä oon postin kuljettaja, niin keskellä tietä. Siitäkö lie se ralli tullu, että poes poes postin tieltä, posti se kulukee keskellä tietä. Eihän ne aina kaikki ukon köriläät meinaa sitä muistaa, mutta hyvä hevosmies kyllä väistää vaikka ojan kautta, Posti-Stiina veistelee.

Vaikka koirat haukkuivat ja pakkanen paukkui, arvokas posti kulki talosta taloon varmasti. Posti-Stiina oli usein odotettu vieras.

– Kun ne mökkien miehet lähtee työnhakkuun Peräpohjolaan ja vaemolle kirjottavat, ehtishän ne asiat syksylläki toimittaa, ku tullee takasi, mutta ne onnettomat yrittää suoaha jottain paperille. Sillon minä ihan luvalla luven sen kirjeen ja toiset kuuntelee. Tämä on se luottamustehtävä joissakin mökeissä, Posti-Stiina kertoo.

Kaupan oli pottuja, nahkoja ja pienriistaa

Roolioppaat kertovat tarinoitaan ympäri vuoden, mutta varsinainen sesonki on kesällä. Suosituimmat opastuskohteet ovat hautausmaa ja linnanrauniot. Oppaita voi tavata myös erilaisissa tapahtumissa ja vaikkapa torilla.

Tuossa äskön kysyin, että tahtooko joku pompoolia, niin heti tiesi, että se on karamellia nykyään.

Vanni Karjalainen

– Potut on myöty jo kaikki ja löökit ja porkkanat ja nauriithi, kertoo Kauppatorilla vastaan astellut torimyyjä Vanni Karjalainen 1950-luvulta.

– Nii ja minu kaikki nahat ja turkikset on menny. Ne on onneksi kevveitä kuljettaa näin kesähelteelläki, niillä on hyvä kysyntä aina. Van riistaa en tuonu, kun on näin kuuma päivä. Mulla on tavallisesti riistalintuja ja pienriistaa, mutta nyt minä jätin ne pois, jatkaa puolestaan 1800-luvun jälkipuoliskolla elänyt torimyyjä Serafiina Heikkinen.

Matkailuoppaiden rooliopas torilla.
Sillä lailla ne pyssyy ne asiakkaat, kun pannoo pottukapan kukkurilleen, kertoo torilla vastaan astellut torimyyjä Vanni Karjalainen.Tiia Korhonen / Yle

Vanni Karjalaisella on korissaan mustien pottujen lisäksi lasinen kahvipullo villasukassa, näin kahvi pysyi lämpimänä pitkään. Torimyyjän mukaan hihasta saa aina nykäistä ja juttusille saa tulla. Yhteinen kieli löytyy vielä tänä päivänäkin.

Onhan minulla pyssy, revolveri, jota minä saan käyttää ja ossaan ampua. Pijän harjoituksia aina siellä mökin takana.

Posti-Stiina

– Ne kahtoo, ni sitä pittää ite mennä puhuttamaan, että mistä sitä on tultu ja koettaa puhhuoa Kaenuun murretta. Sehän niitä naurattaa sitten. Tuossa äskön kysyin, että tahtooko joku pompoolia, niin heti tiesi, että se on karamellia nykyään, naurahtaa Vanni Karjalainen.

Roolioppaat ovat elävöittäneet Kajaanin historiaa pian neljän vuoden ajan. Kokemukset ovat olleet hyviä. Ihmiset odottavat opastuksilta nykyisin muutakin kuin puhetta. Jännittävät tarinat kiinnostavat myös lapsia.

– No ainahan niitä vaaroja kuulemma on, mutta taitavat tuntea minut ja en oo rosvojakkaan nähny. Onhan minulla pyssy, revolveri, jota minä saan käyttää ja ossaan ampua. Pijän harjoituksia aina siellä mökin takana, mutta siivoja ne on nämä kainuulaiset. On minulla tikariki, mutta sitä ei passaa kertoa monellekaan, Posti-Stiina paljastaa.