Onko toisen roska lavastajan aarre? – 400 räsymattoa vie Punaisen viivan aikaan

Talvisin Balilla asuva lavastajakonkari viettää kesänsä mieluiten Kainuussa, oman aarreaittansa syvyyksissä. Mittavasta aarreaitasta onkin löytynyt Sotkamon kesäteatteriesityksen lavastus.

kulttuuri
Ralf Fagersström omissa lavastuksissaan.
Miia Roivainen / Yle

Sotkamon työväentalo on muuttunut 1900-luvun alun maalaismaisemaksi. Maatalosta hankitut, lavastajan aarreaittaan päätyneet huonekalut, kuten sininen senkki ja puinen, ruskea kehto on kannettu ja aseteltu kauniisti toiseen päähän näyttämöä. Näyttämön ympärille on tuotu penkkejä katsojille. Kyseessä on Teatteri Havukan (siirryt toiseen palveluun) kesäteatteriesitys Sotkamossa, Ilmari Kiannon Punainen viiva.

– Lavastus on tehty minun henkilökohtaisilla tavaroilla. Nämä ovat aitoa vanhaa tavaraa. Lavastajana kerään vanhaa, maatilani on täynnä roinaa, palkittu, pitkän uran lavastajana tehnyt Ralf Forsström naurahtaa.

Ensimmäisenä huomio kuitenkin kiinnittyy räsymattoihin. Niitä ei ole yksi tai kaksi. Forsström kertoo haalineensa tilaan Sotkamon räsymattovarastot. Mattoja roikkuu katosta, niitä on lattialla, penkeillä ja itse asiassa kaikkialla.

– Niitä on jotain nelisensataa. Sotkamon kansa on lainannut ja lahjoittanut mattoja. Niitä vaan tuli.

Kertoja Kaisa Pekkala ja Ralf Fagersström.
Esityksen lavastaja, dramaturgi ja ohjaaja Ralf Forsström ja kertoja Kaisa Pekkala.Miia Roivainen / Yle

Onko toisen roska lavastajan aarre?

– Kyllä niin voisi sanoa. Kun on silmää niin tavaraa tulee kerättyä – ja kaatopaikkahan on paras paikka.

Maalaismaisema on ikuistettu, se on selvä. Tarkoituksena on ollut luoda puitteet Punaisen viivan kesäteatteriesitykselle. Siinä on onnistuttu.

– Aloitin työstämään tätä syksyllä, dramatisointi tapahtui harjoitusten aikana. En tuntenut näyttelijöitä ennestään lainkaan, mutta taiteen tekeminen on improvisaatioita ja leikkiä. Tietynlainen osaaminenkin täytyy olla mukana, visuaalisuuden lisäksi myös dramatisoinnista ja ohjauksesta vastaava Forsström sanoo.

Olen aloittanut teatterin tekemisen tällaisissa harrastajaryhmissä ja ajattelin, että voisin lopettaakin.

Ralf Forsström

Vaikka Forsström työväentalolla istuessaan on töissä, olisi mies saapunut Sotkamoon muutenkin.

– Asun täällä Sotkamossa kesäisin. Seutu on minulle tuttu, kuten maisematkin. Ne ovat tärkeitä minulle, en ikinä vaihda pois Suomen kesää – vaikka minulla on asunto Balillakin. Kirjailijan maisemat ovat minulle tuttuja.

Intohimoprojekti

Punainen viiva ei ole perinteinen, kepeä kesäteatteriesitys. Forsströmille teos oli viime syksyyn saakka vielä melko tuntematon.

– Luin kirjan vasta viime syksynä ensimmäistä kertaa. Se oli niin valtavan hyvä, että minä vain itkin. Miten hän on voinut kirjoittaa näin kauniisti näistä maisemista ja näistä ihmisistä vuonna 1909. Minä vain itkin. Olen nähnyt oopperan teoksesta ja elokuvankin aikoinaan.

– Olen löytänyt sieltä ne hauskatkin paikat. Ei voi mitään, kainuulaisilla on uskomaton huumorintaju kielessään ja tavoissaan. Se löytyy tästä kirjastakin, jos sen vaan noukkii esille. Loppu on toki kauhea, mutta se on sitä aikaa.

Kuppa-Kaisa.
Kuppa-Kaisaa esittää Anneli Mitrunen.Miia Roivainen / Yle

Ohjaajana Forsström on toiminut ennenkin.

– Olen ohjannut 25 teosta. Ne ovat kaikki olleet intohimoprojekteja, kuten tämäkin.

Karu tarina 1900-luvun alun poliittisista kiemuroista peilautuu nykypäivään.

– Tarinahan on edelleenkin aktuelli, eivät ne asiat ole muuttuneet ollenkaan. Minusta tämä näytelmä on aika moderni. Työttömyys on Kainuussa pahin Suomessa. Kirkolla tosin ei ole enää samaa valtaa, siinä mielessä muutosta tuohon aikaan on. Mutta toisenlaisia, köyhdyttäviä ideologioita on tullut – valitettavasti, sillä täällä asuu helvetin hyvää kansaa.

– Sanotaan näin, että tarina kertoo ensimmäisestä kansanvaalista, kansa sai valtaa. Kyllä se näkyy selvästi, että kansalla on nytkin valtaa, mutta se on näennäisvaltaa. Tarinassa poliitikot valehtelevat, mutta niinhän he tekevät nykyäänkin, Forsström sanoo topakasti.

En ikinä vaihda pois Suomen kesää – vaikka minulla on asunto Balillakin.

Ralf Forsström

"Tämä voisi olla komea lopetus"

Vuosien työ tulee jossain vaiheessa päätökseen. Jokaista työtään mies silminnähden rakastaa ja jokainen on hänelle yhtä arvokas.

– Olen tehnyt yli 400 lavastusta, mutta jos tekee taidetta, on aina tunnetta mukana. Sotkamon työväentalolle tehtävä työ on yhtä tärkeä kuin Tukholman kuninkaanlinnan oopperalle, Ralf Forsström mainitsee.

– Olen aloittanut teatterin tekemisen tällaisissa harrastajaryhmissä ja ajattelin, että voisin lopettaakin. 55 vuotta olen tässä ammatissa pyörinyt, minusta tämä voisi olla komea lopetus, konkari hiljentyy.