Radiohaastattelu paljasti kauan kadoksissa olleen Päijänteen erakon

Päijänteen erakoksi nimetty Toivo Pylväläinen oli legenda jo eläessään. Sisarenpoika löysi 40 vuotta kadoksissa olleen enonsa, kun kuuli sattumalta tämän puhuvan radiossa.

kulttuuri
Heikki Laitinen Toivo Pylväläisen kuvahahmon vieressä.
Heikki Laitinen Toivo Pylväläisestä kertovassa näyttelynurkkauksessa Päijännetalolla Vääksyssä.

Yksin Päijänteen saaressa 45 vuoden ajan asunut kalastaja Toivo Pylväläinen on noussut myyttiseksi hahmoksi kyläläisten, erityisesti kalamiesten keskuudessa.

Hänestä kiertää kansan suussa edelleen tarinoita.

Vuonna 1894 syntynyt ja 1979 kuollut Pylväläinen oli kadoksissa sukulaisiltaankin yli 40 vuoden ajan. Miehen epäiltiin hukkuneen Kymenvirtaan.

1920– ja 1930 –lukujen taitteessa siltatyömaan johtajana Heinolassa toiminut Pylväläinen oli kadonnut yllättäen sen jälkeen, kun työmaan kanttiinissa työskennellyt nainen tuli raskaaksi ja kävi ilmi, että Toivo oli lapsen isä.

Päijänteen erakoksi päätynyt Pylväläinen pelästyi vastuuta tai päätti kadota, kun ei tarinoiden mukaan ollut toivottu vävy tyttären sukuun.

Kadoksissa ollut mies löytyi sattumalta, kun työmatkalla kuorma-autoaan huollattamassa ollut sisarenpoika Heikki Laitinen kuuli kahvilassa radiohaastattelun ja tunnisti enonsa puheenparresta.

– Lahden torilla haastateltiin kaloja myyvää miestä. Mies ei kertonut nimeään, vaikka sitä kysyttiin monta kertaa. Hän puhui aivan samalla tavalla kuin äitini, Heikki Laitinen muistelee vuoden 1962 tapahtumia.

Mies ei kertonut nimeään, vaikka sitä kysyttiin monta kertaa.

Heikki Laitinen

Heikki Laitinen lähti jäljittämään enoaan, joka haastattelussa oli sanonut asuvansa ”Päijänteen suurimmassa saaressa”.

– Kun tulin saareen, tunnistin hänet heti enokseni, mutta ainakin kaksi tuntia Toivo vältteli, eikä kertonut nimeään.

Laitinen sai epäluuloisen enonsa lopulta koukkuun kysymällä Hilda-siskon olinpaikkaa.

– Hän vastasi, että sillä on iso perhe Pertunmaalla. Silloin ojensin käteni ja kerroin, että minä olen sen Hildan nuorin poika. Silloin Toivo tarttui minuun ja halasi lämpimästi.

Miehistä tuli hyvät kaverit ja Laitinen vieraili perheensä kanssa usein myöhemminkin Toivo Pylväläistä tapaamassa.

Koreakoivu kesytti levottoman sielun

Päijänteen Koreakoivussa yksin asuneen Toivo Pylväläisen tarina aikalaiskertomuksineen on koottu kirjaksi.

Kirjan toimittanut Markku Lepistö tutki ja keräsi erakosta aineistoa yli viiden vuoden ajan.

– Urakka oli monivaiheinen ja pitkä. Vielä kalkkiviivoillakin kuva täydentyi ja sain uutta aineistoa mukaan.

Kirjaa varten on hyödynnetty myös Yleisradion tallenteita.

Markku Lepistön mukaan Toivo oli armoton tarinankertoja. Hänellä oli erikoinen tapa puhua, monet ilmaisut ja sanat olivat ihan omanlaisiaan.

Olen iloinen, että kirja tuli tehtyä, kun kaikenlaisista turhakkeistakin on kirjoja kirjoitettu.

Markku Lepistö

Sysmässä asuva Lepistö epäilee, että olisi itsekin lapsuudessaan tavannut Pylväläisen kerran linja-automatkalla.

– Viereeni istu bussissa oudolta tuoksahtava, viinaa ottava ja makkaraa syövä mies, joka jäi Pulkkilanharjulla pois. Se saattoi olla Toivo – tai sitten joku muu.

Markku Lepistön mukaan hänelle on kirjan kokoamisen myötä muodostunut kuva Päijänteen erakosta, joka oli mestarillinen kalamies ja vaapuntekijä, mutta sitkeä ja lämminhenkinen ihminen, joka oli ystävällinen kaikille hänet tavanneille.

– Toivo oli levoton sielu, joka löysi Koreakoivun saaresta rauhan. Olen iloinen, että kirja tuli tehtyä, kun kaikenlaisista turhakkeistakin on kirjoja kirjoitettu.