Heinähelteet saapuivat vihdoinkin – nyt synnytetään pellon piennarten dinosaurusten munia

Jos on lomakansa odottanut hellettä, niin ovat viljelijätkin: heinänteko on siirtynyt kerta toisensa perään, mutta nyt ne ovat lopulta täällä: heinähelteet. Dinosaurusten munan näköisiä heinä- ja rehupaaleja pulpahtelee pientareille tuhansia näinä päivinä.

Kotimaa
Niittokone heinäpellolla
Riina Kasurinen/Yle

Vaikka maalaisromanttinen mielikuva koko suvun voimin tehtävistä heinätöistä ei enää pidä paikkaansa, vaatii heinänteko eläimille yhä nykyaikanakin kaikkien toivomaa kuumaa, ihanaa hellettä. Vielä kun vähän tuulee, niin parempaa heinäntekosäätä ei olekaan.

– Tämä on paras keli, tämän parempaa ei ole ollut eikä tulekaan, heinätöistä auringonpaisteesta tavoitettu Jouko Kangasperko Mikkelistä kertoo.

Tänä kesänä heinätekoa on jouduttu venyttämään päivä toisensa jälkeen. Vaikka heinää ei enää nosteta seipäille kuivumaan, ei riitä, että vain tänään on poutaa. Sitä pitää olla vielä huomennakin ja ehkä ylihuomennakin.

– Minä teen heinää hevosille ja teen sen niin, että ensin heinän pitää antaa kasvaa täyteen päähän ja ehkä vähän vanhentua. Sitten niitän heinän, ja pöyhin sitä traktorilla, että se lähtisi kuivumaan nopeammin. Heinä saa kuivua ainakin pari päivää niin, että sitä pöyhitään välillä ainakin kahdesti ja sitten paalataan isoon pyöröpaaliin, Kangasperko sanoo.

Dinosauruksen muniksikin kutsuttuja heinä- ja rehupaaleja syntyy, kun niitetty ja pöyhitty heinää kahmaistaan pyöröpaalaimen sisään. Pyöröpaalain puristaa heinän kerroksittain pyöreäksi, jättimäiseksi paaliksi.

– Kone näyttää milloin paali on valmis ja puljauttaa sen ulos.

Kuvassa vihreitä rehupaaleja pellonreunassa
Heini Holopainen / Yle

Seuraava kone nappaa paalia päistä kiinni ja pyöräyttää heinän tai rehun ympärille monta kerrosta muovia. Suuret, valkoiset möhkäleet laitetaan pellon pientareelle, mistä niitä kuljetetaan pitkin talvea eläimille syötäväksi. Paali voidaan joko repäistä auki ja kierittää heinää kerroksittain irtaalleen paalista tai vaihtoehtoisesti paali voidaan leikata keskeltä kahtia ja purkaa sisältä päin.

Työ pellolla järven rannalla vaikuttaa äkkiseltään mitä mukavimmalta kesäpuuhalta. Ei se tyhmempää olekaan, sanoo Kangasperko.

– Tämä on semmosta tinkatyötä. Tämä olisi ihan mukavaa hommaa, mutta säät aina pilaavat tämän. Kyllä tämä muuten kävisi jos vaan olisi poutaa.

Loppukesä näyttää kuinka paljon viljelijät lopulta saavat satoa kasaan. Tänä vuonna viileä alkukesä on latistanut monen heinänviljelijän mielen, sillä paitsi, ettei heinää olla päästy korjaamaan ajallaan, ei satoa ole ollut suurin määrin korjattavaksikaan, koska heinä on kasvanut kitualiaasti kylmässä säässä. Kuitenkin jos säät sallivat, heinä kasvaa pellolle ripeästi uudelleen kun se sieltä kertaalleen niitetty.