Suomalainen aurinkokenno teki maailmanennätyksen – markkinoille vielä vuosien matka

Aalto-yliopiston laboratoriossa syntynyt kenno on rutkasti tehdasvalmisteisia aurinkopaneeleja tehokkaampi. Ennen menestystä sen pitää osoittautua massatuotantoon sopivaksi ja päihittää kilpailijat myös muissa kennokategorioissa.

talous
Vertailu tehdasvalmisteisen aurinkopaneelin ja laboratoriossa tehtyjen kennojen huipputehoista.
Petteri Juuti / Yle

Aurinkopaneelimarkkinoita hallitsevat nyt piistä tehdyt kennot, joiden tehossa on parantamisen varaa. Laadukkaimmatkin tehtaalla kootut paneelit muuttavat auringon valosta sähköksi vain 17 prosenttia.

Aalto-yliopiston laboratoriokenno teki hiljattain mustien piikennojen maailmanennätyksen 22 prosenttia. Toisenlaisilla piikennoilla on päästy vieläkin parempaan, mutta kisa on kesken.

– Niiden, jotka ovat päässeet 25 prosenttiin, on tosi vaikea päästä siitä eteenpäin. Mutta me kyllä pystymme nousemaan tästä 22 prosentista vielä selkeästi, vakuuttaa tohtorikoulutettava Hannu Laine Aalto-yliopistosta.

Virran väheneminen valon suunnan muuttuessa
Aalto-yliopiston kennojen virta vähenee vasta kun valon tulokulma ylittää 45 astetta.

Suomalaiskenno kaappaa vinoa valoa muita paremmin

Päivittäisen energiantuotannon lisäys eri vuodenaikoina eri leveyspiireillä.

Ennätysluvut eivät kerro koko totuutta suomalaiskennon voimasta, koska mittaukset tehdään kohtisuorassa valossa. Luonnossa valo usein tulee vinosti, jolloin sähkön tuotanto vähenee. Juuri tällöin Otaniemen kenno on kilpailijoitaan vahvempi. Siksi siitä on hyötyä erityisesti Pohjolan talvessa, kun sähkölle on eniten tarvetta.

Menetelmä on monimutkainen, mutta markkinoiden pelisäännöt ovat selkeät. Voittaja on paneeli, joka tuottaa eurolla eniten sähköä.

Onko laboratoriokennosta massatuotantoon?

Matka yliopiston laboratoriosta talojen katoille on pitkä. Ennätyksen rikkoneen kennon sivu on kolme senttimetriä pitkä. Se on valmistettu huolella ja herkkyydellä erittäin laadukkaasta ja kalliista piistä.

– Nyt on todella mielenkiintoista nähdä, miten tämä pärjää paneeliratkaisussa vähän halvemmalla ja helpommin kaupallistettavalla materiaalilla. Se on ehkä yksi isoin yksittäinen kysymys, arvioi Laine.

– Toinen mielenkiintoinen kysymys on se, että saammeko säilytettyä mustan piin heijastamattomuusvaikutukset, kun siihen laitetaan paneelin lasi päälle. Kolmas kysymys on se, että kestääkö nanorakenteemme sitä automatisoitua käsittelyä paneelilinjastolla, Laine jatkaa.

Seuraavat kaksi ja puoli vuotta ratkaisee

Aalto-yliopistossa on viimeisen viiden vuoden aikana saanut alkunsa tuhat idea-aihiota. Näistä vain joka viides on päätynyt tavalla tai toisella markkinoille, laskee innovaatioasiantuntija Jari Rantala.

– Tämä on sieltä parhaasta päästä, sen voin suoraan todeta. Seuraavat kaksi ja puoli vuotta tulee näyttämään, onko se ylipäätään toimivaa massatuotannossa. Jos se näyttää hyvältä, voisin kuvitella että ehkä muutaman vuoden päästä tämä voisi olla kaupan hyllyllä, sanoo Rantala.