Menneisyys vinkuu metallinpaljastimessa – harrastajat nostavat maan aarteita esiin

Metallinetsinharrastajat kirjoittavat vauhdilla lisälukuja muinaishistoriaan. Piippareineen he löytävät maastosta enemmän uutta tutkittavaa kuin ammattilaiset ehtivät käydä läpi. Hämeessä löytöhistoria alkaa olla komea: rahalöytöjä, Janakkalan ns. miekkamiehen ruumishauta, ennen tunnistamaton linnavuori ja kasapäin muuta pienempää. Kävimme kokeeksi hattulalaisella riistapellolla vinguttamassa metallinetsintä.

ilmiöt
Pekka Kupila ja Mikko Mäkelä Kanta-Hämeen menneisyyden etsijöistä hattulalaisella pellolla
Pekka Kupila ja Mikko Mäkelä Kanta-Hämeen menneisyyden etsijöistä tarkastelevat epämääräistä metallinpalaa. Tunnistaminen vaatii metallien tuntemusta. Samoin kokemusta siitä miten eri metallit ikääntyvät.Markku Karvonen / Yle
Kanta-Hämeen menneisyyden etsijät maastossa Hattulassa, Mikko Mäkelä
Pekka Kupila ja Mikko Mäkelä Kanta-Hämeen menneisyyden etsijöistä hattulalaisella pellolla
Pekka Kupila ja Mikko Mäkelä Kanta-Hämeen menneisyyden etsijöistä tarkastelevat epämääräistä metallinpalaa. Tunnistaminen vaatii metallien tuntemusta. Samoin kokemusta siitä miten eri metallit ikääntyvät.Markku Karvonen / Yle

Kaksi miestä kiertelee pientä riistapeltoa Vanajaveden rantamilla Hattulassa lapiot olallaan ja metallipiipparit heiluen. Horisontissa siintää hämäläinen linnavuori, paikan nimikin kertoo pitkästä asutushistoriasta. Pellolta on hyvät mahdollisuudet löytää yhtä sun toista menneisyydestä kertovaa: oikein tuurilla jopa rautakauden hauta- tai asuinpaikka.

Kanta-Hämeen menneisyyden etsijät ovat tunnetuimpia metallinetsinharrastajia, jotka ovat avanneet maan aarteita ja löytäneet kaikenlaista koruista, aseista ja rahoista määrittelemättömään pieneen metallisilppuun. Samoin he auttoivat ennen inventoimattoman linnavuoren jäljille. Riistapellolla etsimet vinkuvat tuon tuostakin.

Äänestä oppii arvaamaan mitä laite vinkuu

– Metallinetsin on tärkein apuväline, millä se löytö tehdään. Sen avulla pystyy löytämään pellon kyntösyvyydestä eli noin parinkymmenen sentin syvyydestä pikkuesineitä kuten kolikoita tai metalliesineen kappaleita, kertoo historian harrastaja Pekka Kupila.

Etsimen äänenkorkeus ja mataluus kertovat menneisyyden tutkijalle mitä pelto kätkee sisuksiinsa. Lisäksi näytöllä näkyy erilaisia lukemia, joiden avulla pystyy päättelemään ja arvaamaan, mikä löytö voisi olla. Matala ääni on yleensä rautanaula.

Kun aikansa tutkii multapaakkua, sen sisällä on todella rautanaula. Se saattaa olla vaikka puretusta ladosta.

– Näitä ne yleensä ovat, kertoo Mikko Mäkelä. Naulojen lisäksi pelloista löytyy läjäpäin pullonkorkkeja, joskus saranoita tai peltotyökaluista, valjaista ja myöhempänä aikana koneista pudonneita osia.

Hylsyjäkin löytyy. Harrastajat puhuvatkin tietynlaisesta särkyvästä äänestä hylsyäänenä, jolloin etsin on paljastanut rautaa jalomman metallin.

”Sehän taitaa olla hopeaa”

Uusi hylsyääni ei säväytä sen kummemmin, ennen kuin paakusta ei löydykään hylsyä tai epämääräistä metallipalaa, vaan ripustusrenkaallinen vaalean metallin pala. Pienen puhdistuksen jälkeen näkyy miten se on kauttaaltaan koristeltu. Se saattaa myöhemmässä tutkimuksessa osoittautua hopeakorun osaksi.

– Talven aikana tehdään taustatyötä. Tutkitaan karttoja ja ilmakuvia ja etsitään mielenkiintoisia kohteita. Samoin aikaisemmat löydöt kertovat paljon. Pellot ovat kiinnostavimpia, etenkin rantojen tuntumassa, missä voidaan olettaa olevan vanhoja asuinpaikkoja, sanoo Pekka Kupila.

Menneisyyden etsijä Mikko Mäkelä kertoo, että pellon uumenista löytyvä kupari- tai pronssisilppu on merkki siitä, että paikalta voi löytyä jopa kalmisto. Pellot ovat usein niin myllättyjä, että jäänteet siirtyvät paikasta toiseen. Metsissä sen sijaan löytö saattaa merkitä kiinteää muinaisjäännöstä.

Kuvat verkkoon ja tunnistus hyvässä lykyssä jo pellolle

– Löydöt menevät verkkoon tunnistettaviksi, sekä omalle verkolle että tutkijoille. Usein muut jo tietävät odottaa kuvia, kun joku on maastossa. Meillä on hyvä yhteistyö ja keskusteluyhteys Museoviraston väen kanssa. Välillä pääsemme kaivauksiin apuväeksi, sanoo Pekka Kupila.

– Totta kai on hienoa tehdä löytö, mutta pääasia se ei ole. Itse tykkään liikkua luonnossa hyvässä porukassa. Samalla tämä on kotiseutumatkailua, kun käymme uusissa paikoissa. Joskus palaa tyhjin käsin, mutta useimmin löytyy jotakin, joko enemmän tai vähemmän merkittävää, miettii Mikko Mäkelä.