51 vuotta naimisissa ollut pari: "Yritimme salaa naimisiin, mutta kirkon kuulutukset radioitiin"

Joensuulaiset Hilkka ja Vilho Korhonen ovat olleet naimisissa puoli vuosisataa. Suhteen on pitänyt kasassa yhteinen pankkilaina ja ulkopuolisilta haettu apu. Pitkään aviovuoteen jakaneet Korhoset epäilevät, että pikaliitot ovat nyky-yhteiskunnan hyväksymiä.

Kotimaa
Joensuulainen aviopari Hilkka ja Vilho 51-vuotta naimisissa 6.7.2015
Nelli Kallinen / Yle

Vuonna 2013 erosi 148 naista ja 150 miestä, jotka ehtivät olla naimisissa alle vuoden. Luku käy ilmi Tilastokeskuksen Väestönmuutokset 2013 (siirryt toiseen palveluun) -julkaisusta.

Avioeron harkinta-aika on puoli vuotta eli alle vuodessa eronnut pari on tehnyt avioerohakemuksen korkeintaan kuusi kuukautta häiden jälkeen. Pikaliitoista kirjoitti Helsingin Sanomat (siirryt toiseen palveluun)18.6.2015.

Joensuulaisille Hilkka, 72, ja Vilho, 74, Korhoselle pika-avioliitto on vieras käsite, pari on kulkenut vihkisormukset sormissaan jo 51 vuotta.

Salaa naiminen ei onnistunut

Hilkka ja Vilho tapasivat Nurmeksessa Kauppalan talolla tansseissa uutenavuotena 1959.

– Ei se ollut rakkautta ensisilmäyksellä, mutta mielenkiinto heräsi, kun Vilho sai nyrkistä ja mietin, että mikähän mies tämä oikein on, Hilkka naurahtaa.

– Siellä, kun tanssittiin niin ei sitä oikein reagoinut, että tämäkö se on jotakin seurustelun alkua, Vilho muistelee.

Tutustumisen jälkeen Hilkka ja Vilho lähtivät yhdessä kokeilemaan elämää Helsingissä, tosin vielä eri osoitteisiin.

– Helsingissä yhdessäolo jatkui ja siellä selvisi, että tuossa taitaa olla ihminen, joka pittäis minusta tulevaisuudessa huolta, kun minä olin vähän semmonen kykenemätön, Vilho kertoo.

Sitten Vilho päätti kosia.

– Ei se polovilleen menny. Siinä meidän kävellessä Vilho kysyi, että eiköhän mentäisi naimisiin.

Mielenkiinto heräsi kun Vilho sai nyrkistä ja mietin, että mikähän mies tämä oikein on.

Hilkka Korhonen

– Minä ensin vähän kauhistuin ja ajattelin, että nytkö se tapahtuu.

Puolivuotta kihlauksen jälkeen häitä vietettiin Kallion kirkossa.

– Yritimme salaa naimisiin, mutta juuri ne kirkon kuulutukset satuttiin radioimaan, Hilkka nauraa.

– Vanhemmat olivat sitten hädissään Pohjois-Karjalassa, että se on pakkoavioliitto, nyt se Hilkka on siellä raskaana.

– En minä ollut vielä raskaana, enkä ollut heti vielä häiden jälkeenkään.

"Erottajia täällä riittää"

51-vuotisen avioliiton aikana on pariskunta muodostanut perheen, johon kuuluu kaksi lasta ja nyt myös kaksi lastenlasta. Karikkojakin on tullut vastaan.

– Olemme tarvinneet ulkopuolistakin apua, että olemme jaksaneet elää toistemme kanssa vaikeina hetkinä, Hilkka paljastaa.

– On pitänyt pystyä pienentymään itse, että ei katsele toisen virheitä niin isoilla silmillä.

Korhoset ajattelevat pikaliitoista, että monet antavat liian helposti periksi, kun suhteeseen tulee vaikeuksia.

– Ajatellaan, että tuossa on ovi, ala lähteä lätkimään, Hilkka pohtii.

Vilho puolestaan arvelee, että pikaliitot ovat yhteiskunnan ja median hyväksymä malli.

– Minkä Jumala yhdistää, ihminen ei voi erottaa, mutta niitä erottajia täällä riittää. Erot työllistävät tuomareita ja autokauppiaita.

– Ja hyvin paljon sekin vaikuttaa, että julkkislehdet eivät paheksu eroja ollenkaan ja tästä kaikesta tulee sellainen tapakulttuuri, jota ei meiän liiton alkuaikoina ollut.

"Kiinnelainaparisuhde"

Ulkopuolisen avun lisäksi Hilkan ja Vilhon ovat pitäneet yhdessä myös yhteiset pyrkimykset.

– Olen ajatellut, että meillä on sellainen kiinnelainaparisuhde. Halusimme oman kodin ja se laina on myös pitänyt meitä yhdessä, Vilho kertoo pilke silmäkulmassaan.

– Asumisessa ja elämisessä oli aina nalakissa. Aika ajoin tuntui, että pittäis karkuunkiin mennä, mutta näin viidenkymmenen vuoden jälkeen tästä on tullut hyvä lopputulos.

Aika ajoin tuntui, että pittäis karkunkiin mennä, mutta tästä on tullut hyvä lopputulos.

Vilho Korhonen

– Ja olen minä oppinut teatterissakin istumaan vaimon mieliksi, vaikka en mittään kuule, Vilho vielä lisää.

– Siinä kai se pitkän avioliiton salaisuus on, että pystyy olemaan rinnalla hyvinä ja huonoina hetkinä, Hilkka tuumaa.

Lämpimät ajatukset eivät ole karisseet 51 vuoden avioliittovuoden aikana. Vilho katsoo vaimoaan silmiin ja kuvailee tunteitaan laulun sanoilla:

Kerran liityimme kanssasi yhteen, vielä rakkautta ollut se ei.
Vasta vuodet nuo sitovat lyhteen, lyhteeseen oljet kanssasi vein.
Loimme maailman kasvua uutta, sehän elämän tarkoitus on.
Kohta suvumme jatkuvuutta ,valmiit lapsemme jatkamaan on.
Siksi tänään sulle laulan, ennen kuin liian myöhäistä on.
Rinnallasi vielä kauan, tahdon matkani jatkuvan näin.
Siispä toivon, että sun voimat kestää minun virheitäni ja hyveitäni
.

Värisevin äänin lausuttu rakkaudentunnustus saa Hilkan kyynelehtimään onnesta.