Joka neljäs suomalainen pelkää väkivaltaa kodin ulkopuolella

Tutkijan mukaan pelolle ei ole mitään katetta todellisuudessa.

Kotimaa
Naisen käsi ojennettuna nyrkissä
Comstock

Noin joka neljäs suomalainen kertoo pelkäävänsä väkivallan uhriksi joutumista kodin ulkopuolella. Luku selviää tuoreesta Kansallisesta rikosuhritutkimuksesta, johon vastasi viime vuonna vajaat 7 000 suomalaista. Tutkimus kertoo sellaisesta pelosta, väkivallasta ja rikoksista, joita poliisien tilastot tavoittavat vain osin.

– Kyselytutkimuksista puhutaan kokonaisrikollisuustutkimuksina eli tutkitaan ilmiöitä, jotka eivät tule poliisin tietoon. Kyselytutkimuksella ei kuitenkaan yleensä tavoiteta kaikista marginaalisimpia ilmiöitä eli hyvin vakavaa väkivaltaa. Niissä poliisitilastot ovat luotettavin lähde, sanoo suunnittelija Petri Danielsson Helsingin yliopiston Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutista.

Danielssonin mukaan suomalaisella katuväkivallan pelolla ei kuitenkaan ole katetta todellisuudessa.

– Katuväkivallan pelko on suhteettoman suurta, jos sitä vertaa yksityisissä tiloissa tapahtuviin väkivallantekoihin. Väkivallan pelko on tuntemattoman ja vieraan pelkoa.

Suomalaiset siis pelkäävät eniten satunnaista kadulla tapahtuvaa ja tuntemattoman tekemää väkivaltaa. Käytännössä kuitenkin naiset kokevat eniten väkivaltaa kotonaan sekä työtehtävissä ja miehet puolestaan julkisilla paikoilla sekä ravintoloissa. Kuitenkin esimerkiksi työpaikkaväkivaltaa pelkäsi tutkimuksessa noin joka kymmenes vastaaja ja näistä vastaajista suurin osa oli naisia.

Pahoinpitelyistä luotettavampi kuva

Danielssonin mukaan rikosuhritutkimus ja poliisin tilastot täydentävät toisiaan ja molempia tarvitaan kokonaiskuvan luomisessa. Kansallinen rikosuhritutkimus antaa tutkijan mukaan kuitenkin poliisitilastoja luotettavamman kuvan vähemmän vakavasta väkivallasta kuten esimerkiksi pahoinpitelyistä ja laittomista uhkauksista.

Tämä johtuu siitä, että lievemmiksi koetuista teoista ei ilmoitella poliisille. Tutkimuksesta selviää, että vammaan johtaneista väkivallanteoista poliisin tietoon tuli vain joka viides ja lievemmistä teoista vieläkin harvempi.

Tutkimukseen vastanneista noin joka kymmenes oli kokenut uhkailua. Luku on pysynyt aiempien vuosien tasolla. Yleisintä uhkailuksi koettua toimintaa olivat tyrkkiminen, töniminen sekä kiinni tarttuminen.

– Mitä lievemmästä väkivallasta on kysymys, sitä pienempi osuus tulee poliisin tietoon.

Huomiota herättävää on se, että lievemmän väkivallan uhreista miesten ja naisten osuus on yhtä suuri. Poliisitilastoissa miehet ovat korostuneen usein väkivallan uhreja.

– Kun puhutaan esimerkiksi uhkailuista, naisilla on näitä kokemuksia jopa miehiä enemmän.

Vakava väkivalta vähentynyt

Tutkimuksen perushavainto on, että läimäisyä vakavamman väkivallan kokeneiden määrä on hiukan vähentynyt.

– Voidaan pitää merkityksellisenä sitä, että tämä kehityssuunta on yhdenmukainen poliisitilastojen kanssa. Yleensä ottaen poliisin tietoon tulleet rikokset ja kyselytutkimusten uhrikokemukset eivät liiku samansuuntaisesti, koska poliisitilastointiin vaikuttaa esimerkiksi poliisikontrollin määrä ja ihmisten alttius ilmoittaa rikoksista, Danielsson sanoo.

Hänen mukaansa rikosuhritutkimus on todella luotettava lähde, koska suuri otoskoko tekee virheiden mahdollisuudesta pienen.

Kyselyillä päästään viranomaistilastoja syvemmälle rikosmaailmaan, koska niissä ihmisiltä voidaan kysyä laajemmin ja tarkemmin uhrikokemuksista. Lisäksi tutkimuksessa voidaan mitata rikollisuuden pelkoa.

Danielssonin mukaan tutkimuksella voidaan vastata siihen, mihin suuntaan rikollisuuden määrä yhteiskunnassa kehittyy.

– Meillä pitää olla kehityksen suunnasta tarkka kuva, jotta voidaan päättää, mitä rikollisuuden ehkäisemiseksi voidaan tehdä.