Kuinka hiljaista on kuolemankuopassa? – Kuuntele

Kesälomalla hiljaisuutta ja rauhaa haetaan usein luonnon helmasta. Hälyttömiä paikkoja saattaa löytyä myös aivan kaupungin kupeesta. Esimerkiksi Jyväskylässä Kuolemankuoppaan laskeutuva voi kokea erikoisen äänimaiseman muutoksen.

ilmiöt
Desibelimittari.
Kuuntele, millaisia ääniä kuuluu Kuolemankuopilla ja kuinka hiljaista kuopan pohjalla onkaan. Toimittaja Esko Pulliainen ja akustiikka- ja meluasiantuntija Ilkka Niskanen kokivat kuoppakävelyllä myös pienoisen yllätyksen.

Jyväskylässä Seppälänkankaalla jääkauden peruja olevat supat on nimetty aikanaan Kuolemankuopiksi.

Kuopat ovat syntyneet, kun paikalla ollut iso jäälohkare on sulanut ja jättänyt hiekkamaahan ison ja pienemmän harjukuopan eli supan. Suurempi kuoppa on noin 25 metriä syvä ja leveimmillään liki kaksisataametrinen.

Tässä huomaa oman pienuutensa luonnon keskellä.

Markku Lemmetty

– Mannerjäätikköön on sulamisvaiheessa hautautunut hiekan ja soran sekaan iso jäälohkare ja kun se on sulanut, niin paikalle on jäänyt iso kuoppa. Jäälohkare lienee ollut satoja metrejä halkaisijaltaan ja korkeudeltaankin, kertoi kuoppien synnystä Yle Keski-Suomelle viime syksynä eläkkeellä oleva biologian ja maantiedon lehtori Markku Lemmetty.

Tarinoita joka lähtöön

Karttakuvaa Jyväskylästä.
Jyväskylän karttapalvelu

Kuolemankuopat eivät suinkaan ole kaikille jyväskyläläisille tuttu paikka ja Lemmettykin huomasi ne aikanaan karttoja tutkiessaan.

– Onhan nämä ainutlaatuisia luonnonmuodostumia. Näitä on syntynyt vain harjumuodostumiin, missä on ollut paljon hiekkaa ja soraa. Jyväskylän alueella ei paljon tällaisia ole.

Lemmetyn mukaan kuopilla on nykyihmisillekin kerrottavaa.

Kuoppa on kuin valtavan korkea meluseinämä.

Ilkka Niskanen

– Tässä huomaa oman pienuutensa luonnon keskellä, kun kuvittelee, että on ollut kilometrien paksuinen jäätikkö ja sitten siihen syntyi valtava kuoppa. Tätä kannattaa kyllä tulla katsomaan.

Kuoppien nimestä ja nimeämisestä on liikkeellä yhä monenkirjavia tarinoita. Erikoisille paikoille on yleensäkin historian saatossa annettu erikoisia ja mieleenpainuvia nimiä.

Yhden kertomuksen mukaan kuoppiin olisi ajettu saalisriistaa. Isomman kuopan pohjalla on todettu puolestaan olevan paitsi hyytävän hiljaista myös talvella erityisen kylmää.

– Voi olla, että ihmiset ovat keksineet nimen, kun eivät ole tienneet mitä nämä ovat. Aikoinaanhan kuviteltiin, että isot siirtolohkareet ovat hiiden maahan heittämiä ja niitä alettiin kutsua hiidenkiviksi. Ehkä tässä on takana vähän samanlainen tarina, Lemmetty arveli.

Häipyykö häly?

Ilkka Niskanen mittaa melumäärä mittarilla luonnossa.
Esko Pulliainen / Yle

Yle Keski-Suomi päätti testata, pitävätkö puheet kuopan hiljaisuudesta paikkansa. Toimittaja Esko Pulliainen otti kuoppakävelylle mukaan ympäristökonsultti, akustiikka- ja meluasiantuntija Ilkka Niskasen mittareineen.

Niskanen on tottunut työssään tekemään taajuusanalyysejä ja selvittämään, löytyykö äänimaisemasta esimerkiksi ujeltavavia tai vinkuvia komponentteja, jotka yleensä ärsyttävät ihmisiä todella paljon.

– Melussa ihmisiä ärsyttää myös impulssimaisuus eli jos siinä on voimakkaita hetkellisiä vaihteluita. Impulssimaisuutta arvioidaan myös melumittauksissa ja -selvityksessä, luonnehtii Niskanen työtään.

Kuolemankuopille tuodun mittarin Niskanen kertoo olevan ihmiskorvaa tarkempi.

Hiljaisuus on tietynlainen rauhottumisen, elpymisen edellys.

Ilkka Niskanen

– Laitteet on tosi herkkiä ja tarkkoja. Mittari mittaa nyt a-painotettua hetkellistä äänenpainetasoa. A-painotus tarkoittaa, että äänenpainetta painotetaan niin, että se vastaisi ihmisen kuuloaistimusta.

Kuoppamuodostelmaa akustiikka-asiantuntija kuvaa ensinäkemältä luonnon omaksi meluvalliksi.

– Tämä on kuin valtavan korkea meluseinämä, joka ympäröi sinut joka puolelta. Jo vajaa kolme metriä reunalta kun mennään alemmas, niin heti alkaa liikenteen ääni hävitä ja häviää koko ajan enemmän, mitä alemmas laskeudutaan. Kuoppa on tuuleltakin suojassa eli täällä ei puutkaan humise.

Tarkka mittari antoi kuopan reunan lukemaksi 45 desibeliä ja kuopan pohjalla vain 30 desibeliä.

– 15 desibelin muutos on todella iso, sanoo Niskanen.

Melutasossa jokainen kymmenen desibelin nousu tarkoittaa äänen energian kymmenkertaistumista.

– Esimerkiksi nyt kuopan kohdalla ero tarkoittaa sitä, että äänenpaine pohjalla on alle prosentin siitä, mitä se oli tuolla ylhäällä, selventää Niskanen.

Hiljaisuutta syytä vaalia

Meluasiantuntija toteaa alhaalla kuopassa hyttysten inistessä, että hiljaisuudella on edelleen ihmiselle todella suuri merkitys.

– Hiljaisuus on tietynlainen rauhottumisen, elpymisen edellys. Jos on hiljaista, niin elvyt paremmin päivän askareista. Meille tulee informaatiota nykyään niin joka tuutista kuuloaistinkin kautta ja jollain tavalla me sitä koko ajan käsitellään.

Hiljainen veden liplatus veneen pohjaa vasten on kaunis ääni.

Ilkka Niskanen

Omalla kohdallaan Niskanen sanoo kaipaavansa hiljaisuutta erityisesti silloin, kun haluaa keskittyä johonkin, levätä tai rauhoittua. Kaikkein kauneimmaksi ääneksi mies nostaa muun muassa järvellä huutavan kuikan.

– Lintujen ja veden äänet on kauniita, kivoja ja rauhottavia. Tosin kosken pauhukin, jos se on todella voimakas, niin ei sitä määräänsä enempää kuuntele, mutta esimerkiksi hiljainen mieto veden liplatus veneen pohjaa vasten on kaunista, kuvailee Niskanen ja kertoo itse löytävänsä tarvitsemaansa hiljaisuutta usein juuri järvimaisemasta tai kotipihasta.

Niskasen mukaan Suomessa hijaisuutta saa vielä melko laajalti tuta, sillä vaikkapa pienen järven rannalla mökkimaisemassa öiseen aikaan voidaan mitata jopa alle 20 desibelin lukemia. Meluasiantuntija kuitenkin muistuttaa, että vaikka hiljaisuutta pidetään meillä usein itsestäänselvyytenä, niin sille olisi syytä uhrata ajatuksia ja tekoja, ettei sitä menetetä.

Markku Lemmettyä ja Ilkka Niskasta Yle Keski-Suomelle haastatteli Esko Pulliainen