Tiheätunnelmaista kasaria C-kasetilta – "Tämä on tällaista rakastelumusiikkia"

Petri Kemppaisen autossa soi musiikki C-kasetilta autostereoista. Eikä musiikki ole nykyartistien tekeleitä, sillä mieheen pureutuu parhaiten kasarimusiikki.

viihde
Mies istuu autossa.
Sanna Kähkönen / Yle

Nykyisin autoissa kuunnellaan musiikkia useimmiten CD-levyltä tai kaiuttimiin liitetyn älypuhelimen kautta. Harvemmin C-kasetti pauhaa autostereoissa, eikä uudemmissa autoissa ole enää edes sellaisia stereoita, joissa olisi kasettipesää. Mutta toisin on Petri Kemppaisen vasta ostetussa Opel Omegassa: auton takapenkillä on karkkilaatikoissa C-kasetteja ja CD-soitin vaihdettiin Sonyn C-kasetti-autostereoihin.

– Autossa soi aina joko Radio Suomi eli Kainuun Radio tai C-kasetti. Sillä tavalla täällä toimitaan, mies toteaa.

CD-levyt eivät Kemppaisen ytimeen pureudu, eikä mies omista USB-tikkua.

– Näkyvä C-kasetti se pitää olla, siinä on entisajan nostalgiaa. Ei haittaa, vaikka ne vievät tilaa autosta. Jos tulee porukkaa kyytiin, sitten pitää nostaa ne peräkonttiin. Siinä on toki se, että jos tulee äkkijarrutus ja kasetit sekoittuvat keskenään, tulee sekasorto, Kemppainen naurahtaa.

Kasarin helmet

Kemppainen laittaa kasettipesään äänittämänsä C-kasetin ja auto täyttyy Audrey Landersin Give Me Back My Heart -biisin tiheätunnelmaisesta melodiasta.

– Tämä on tällaista rakastelumusiikkia, Petri Kemppainen tunnelmoi.

Mitään uutta musiikkia ei Omegassa kuunnella, sillä mies on vannoutunut kasarin ystävä.

Se on minuun iskenyt sillon 80-luvun alussa, se ihana italodisko.

Petri Kemppainen

– Nykymusiikki ei kuulosta miltään. Ysäri juuri ja juuri menettelee, 2000-luvun musiikki on heikkoa. Jos haluaa kuunnella kotimaista iskelmää, kaikkein parhaimmat niistä on tehty 1970-luvulla. Silloin oli puhallinorkesterit ja kaikki jousisoittimet mukana. Janne Tulkin ja Tomi Markkolan kappaleita on turha verrata Markku Aron, Fredin ja Sammy Babitzinin biiseihin.

Retromusiikin ystävä kuitenkin antaa tunnustusta muutamalle nykyajan artistille. Anna Puu, Anna Abreu ja Jenni Vartiainen menettelevät, vaikka ovatkin 2000-luvun esiintyjiä.

– Heillä on karismaa, se pureutuu, Kemppainen kertoo.

Vaikka nykypäivän artisteja ei Kemppaisen suosikkilistalta montaa löydy, sen sijaan retron puolelta niitä löytyy runsaasti. Kasarin helmiä ovat muun muassa Sandra, Samantha Fox, Lita Ford, Modern Talking, Thin Lizzy ja Scorpions.

Toiset C-kasetit kestävät, toiset eivät

Vanhin kasetti, jonka Petri Kemppainen on ostanut, on vuodelta 1974. Simon & Garfunkelin kasetti on edelleen erinomaisessa kunnossa, mutta aivan kaikki kasetit eivät kestä ajan patinaa.

– Jos on 80-luvulla Scotchin kasetille äänittänyt, se ei välttämättä pelaa enää nykyisin. Mutta Maxellin, Sonyn, Philipsin ja Fujin tekemät kasetit toimivat moitteettomasti. Varsinkin jos on erikoisnauha, ne kestävät erittäin pitkään eikä niihin tule kupruja.

Hitachi-merkkinen C-kasetti.
Nykyisin uusien tyhjien C-kasettien saaminen ei ole aina helppoa.Arja Lento / Yle

– Kasettisoittimien äänipäät on käytävä usein läpi puhdistuskasetilla, jotta äänessä säilyy kirkkaus, Kemppainen jatkaa.

Uusien tyhjien C-kasettien saaminen ei ole tänä päivänä mikään itsestäänselvyys. Kemppainen olisi tarvinnut muutaman kasetin, mutta Hyrynsalmelta niitä ei löytynyt mistään. Eräs kauppa tilasi kasetteja erikoistilauksena, jotta mies pääsee jatkamaan harrastustaan. Jo äänittämiensä kasettien päälle mies ei nimittäin uusia kappaleita äänitä.

Rauhallinen musiikki vaihtuu C-kasetilla menevämpään Sandran In The Heat Of The Night -biisiin.

– Tämä on aivan ihana diskokappale, olen diskomusiikin ystävä number one. Se on minuun iskenyt sillon 80-luvun alussa, se ihana italodisko, Kemppainen sanoo diskujumputuksen päälle.