Iskelmää vai poppia? – Chisu ja Anna Puu edustavat iskelmän uutta aaltoa

Uuden polven laulaja-lauluntekijät ovat osa Suomi-iskelmää Olavi Virran ja kumppanien rinnalla. Musiikingenrejen rajat ovat kuitenkin niin häilyviä, ettei varsinaista erottelua iskelmän ja popin välillä voida edes tehdä.

musiikki
Carola.
Carola.Alvar Kolanen

Iskelmämusiikkia on yhtä vaikeaa määritellä kuin mitä tahansa muuta populaarimusiikin genreä. Nuoren polven laulaja-lauluntekijät hämärtävät entisestään gernrerajoja. Siinä missä Katri Helena tai Olavi Virta edustavat selkeästi perinteisempää iskelmämusiikkia, on iskelmän tulevaisuus Chisun ja Anna Puun kaltaisissa tähdissä.

Turun yliopiston musiikkitieteen lehtori Yrjö Heinonen korostaa, että genrerajat ovat nykyään todella häilyviä.

– Muutama vuosi sitten puhuttiin vielä nykyiskelmästä, jossa oli vaikutteita tanssipopista ja rokista. Iskelmä on kuitenkin yli sata vuotta vanha genre, joka on aina ottanut elementtejä muista musiikkityyleistä. Tyylillisesti iskelmä on jossain popin ja rokin välimaastossa, Heinonen huomauttaa.

Nuoriso janosi iskelmää

Heinosen mukaan iskelmä on myös ollut oman aikansa paheellinen nuorten villitsijä. Yleisradion tiukka musiikkipolitiikka rajasi iskelmän vielä 1950-luvulla hyvin marginaaliseksi osaksi radiolähetyksiä.

– Lauantaisin tunnin mittaisessa toivelevy-ohjelmassa ensimmäiset 50 minuuttia soitettiin kevyttä klassista musiikkia tai tunnettuja aarioita. Viimeistä 10 minuuttia odotettiin koko viikko kuin kuuta nousevaa, sillä silloin soitettiin kaksi tai kolme iskelmäkappaletta. Vasta vuonna 1963 Ylen musiikkiohjelma Sävelradio alkoi soittaa enemmän iskelmää sekä myös ulkomaista populaarimusiikkia, Heinonen kertoo.

Iskelmällä on pidempi historia kuin rokilla ja jopa popilla.

Yrjö Heinonen

Iskelmän juuret ovat Keski-Euroopassa. Italialainen O sole mio vuodelta 1898 edustaa iskelmämusiikin ensimmäisiä tahteja. Myös kevyt saksalainen ja ranskalainen musiikki muovasivat genreä sen alkuvuosina 1900-luvun alussa.

Iskelmä sai vaikutteita myös Yhdysvalloista jatsin ja musikaalien läpimurron myötä. Suomessa hilpeisiin kappaleisiin tuli mukaan slaavilaista melankoliaa venäläisestä musiikkiperinteestä.

– Iskelmällä on pidempi historia kuin rokilla ja jopa popilla nykymuodossaan. Iskelmällä on ollut enemmän aikaa muuttua, Heinonen huomauttaa.