Festivaalilta toiselle hitaalla kyydillä – pyörä pelimannien kulkupelinä

Kansanmuusikko Emilia Lajunen ja musiikkitoimittaja Kare Eskola kiertävät tänä kesänä parikymmentä festivaalia pyörän selässä. Pyöräkiertue on sekä ekologinen kannanotto että paluuta pelimanniperinteen juurille.

kulttuuri
Emilia Lajunen ja Kare Eskola esiintymässä Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla.

Entisaikojen pelimannit kiersivät jalkaisin talosta taloon ja kylästä kylään, ansaiten majapaikkansa soittamalla. Emilia Lajusen ja Kare Eskolan matka taittuu polkien, mutta matkan varrella he ovat saaneet kosketuksen pelimanniperinteeseen yöpyessään kotimajoituksessa, viimeksi Reisjärvellä.

– Se toimi tosi hyvin, tuli hyvää vaihtelua festivaalien väliin ja kohtasi ihmisiä ihan oikeasti, Lajunen miettii.

– Some vain soimaan ja moninaisten kontaktien kautta vähitellen löytyy yösija. Samalla diilillä menimme kuin pelimannit ennenkin, eli soitimme ruokaa ja yösijaa vastaan, Eskola kertoo.

Some vain soimaan ja moninaisten kontaktien kautta vähitellen löytyy yösija.

Kare Eskola

Lajunen on ammattikansanmuusikko ja viulunsoiton vastuuopettaja Sibelius-Akatemiassa, Eskola musiikkitoimittaja – joskin hän soittaa viulua itsekin. Aviomiehellä on kiertueella monta roolia.

– Olen roudari ja raahaan Emilian viuluja ympäri Suomen peräkärryssä. Hoidan myös mediaa ja tiedotusta ja välillä uskaltaudun jopa soittamaan.

Kaustiselta kesäfiilis

Kaustisen kansanmusiikkifestivaaleille saapuessaan pariskunnalla oli takana noin 1 400 kilometriä – eikä matka ollut vielä edes puolivälissä. Emilia Lajuselle Kaustinen on tuttu paikka pikkutytöstä lähtien, joten festivaalilla oli itseoikeutettu paikka kesän kiertueella. Kaustisen ohella pariskunnan kesään kuuluu lähes parikymmentä tapahtumaa. Etapit on valittu huolella.

– Hitaasti kulkeminen oikeasti antaa merkitystä soittamiselle. Kun soittaa vain sellaisia konsertteja, jotka ovat polkemisen väärtejä, tulee asennoiduttua eri tavalla, Eskola kuvailee.

Pyöräkiertue on pariskunnalle myös ekologinen kannanotto. He haluavat kannustaa ihmisiä miettimään omia valintojaan: jos muusikot voivat polkea keikalle sata kilometriä, voisiko viiden kilometrin työmatka taittua pyöräillen?

Kirkkaita ja synkkiä sävyjä

Emilia Lajunen kertoo musiikkinsa pohjautuvan perinteisiin, kansan soittamiin viulusävelmiin. Mukana on kuitenkin myös nykypäivä ja oma tulkinta.

– Oma tulkintani on aika värikästä, menen fiiliksen mukaan. Musiikissa voi olla tosi kirkkaita sävyjä ja sitten myös synkempää välillä. Esitän isoisän isoisän kirjoittamia arkkiveisuja ja niissä on monesti synkeä fiilis. Ne voivat olla esimerkiksi murhalauluja.

Kare Eskolaa vaimon työprosessi viehättää.

Oma tulkintani on aika värikästä, menen fiiliksen mukaan. Musiikissa voi olla tosi kirkkaita sävyjä ja sitten myös synkempää välillä.

Emilia Lajunen

– Vaikkapa arkistonauhasta kehkeytyy jotain ihan hänen näköistään ja kuitenkin tässä ajassa olevaa.

Tuntematon kansanmusiikki

Pyöräillessään pariskunta on löytänyt uudenlaisen näkökulman kansanmusiikkiin.

– Se näyttää aika erilaiselta kun kiertää niitä reittejä, joita ei autolla kuljeta. Kohtaamme ihmisiä, jotka eivät välttämättä tiedäkään, mitä kansanmusiikki on. Sitten joudumme selittämään ja se on hienoa, Lajunen pohtii.

– Ihmisillä on paljon harhakäsityksiä, että se on tylsää ja toisteista. Mutta olemme onnistuneet käännyttämään ihmisiä. Erään sveitsiläisen retkipyöräilijän Emilia suorastaan pelasti musiikilla masennuksesta.

Miljoonien polkaisujen tahtiin syntyy myös uutta musiikkia.

– Pyöräillessä tulee yleensä uusia ideoita ja sellainen olo, että tästä voisi syntyä biisi. Yleensä lauleskelen polkiessani, Lajunen hymyilee.