Somepäivitys paljasti vuosia sitten huutokaupatun sukukalleuden – Myytiin omistajan tietämättä

Heikki Sirviö ei ollut uskoa korviaan, kun kuuli ensimmäisen pesäpalloräpylänsä komeilevan tuntemattoman ihmisen Facebook-päivitysketjussa.

ilmiöt
Vanha pesäpalloräpylä.
Heikki Sirviö

Kajaani, aurinko ja kuva someen sushi-lounaalta kollegan kanssa. Yle Kainuun toimittaja Sini Salmirinne ei olisi arvannut, miten iloiseksi hän tekisi itselleen tuntemattoman kainuulaismiehen päivityksellään vielä saman vuorokauden aikana. Kommenttiketjuun ilmestyi iltapäivällä sattumalta teatteriohjaaja Ulla Schroderuksen lataama kuva, joka oli osoitettu muille kommentoijille.

Kuvassa komeili vanha ja pienenpieni pesäpalloräpylä, johon oli merkitty omistajan nimi. Kommenttiketjua luki myös räpylän alkuperäisen omistajan sisko, jonka leuka loksahti auki. Pian kuva lähtikin kuvaviestinä veljelle, että tunnistaako hän räpylän omakseen. Ja tunnistihan hän.

– Se oli ensimmäinen pesäpalloräpyläni ja olin kyllä hämmästynyt, miten se oli päätynyt vanhempieni autotallista teatteriohjaajan terassilaatikkoon.

Syy selvisi pian, sillä Ulla Schroderus kertoi huutaneensa soman punaisen räpylän vuosikymmen sitten suomussalmelaisen kyläkoulun huutokaupasta. Sinne se oli päätynyt ilmeisesti Sirviön isän toimesta, joka oli antanut vanhoja räpylöitä koulun käyttöön. Vuosien saatossakaan alkuperäisen omistajan nimi ei ollut haalistunut ja toinen tuntomerkki oli nimen eteen muotoiltu teksti "puuma".

– Muistan vieläkin kun merkkasin tussilla räpylään nimeni 5- tai 6-vuotiaana. Pelasin silloin myös jalkapalloa ja koska räpylässä ei ollut merkkiä niin päätin nimetä senkin Puumaksi nappulakenkien merkin mukaan, Heikki Sirviö nauraa yli kolmenkymmenen vuoden takaista muistoa.

Hinnaksi sovittiin jäätelötuutti

Yhteisen tuttavan kautta Heikki vahvisti räpylän kuuluneen hänelle. Schroderus tarjosikin kuvallisessa kommentissaan räpylää takaisin entiselle omistajalle tämän siskon kautta ja jo seuraavana päivänä Sirviö sai työpaikalleen räpylänsä, jonka viime vuosikymmenen vaiheista hänellä ei ollut mitään tietoa. Ei siis siitäkään, että räpylä oli ollut teillä tietymättömillä.

Pelasin silloin myös jalkapalloa ja koska räpylässä ei ollut merkkiä niin päätin nimetä senkin Puumaksi nappulakenkien merkin mukaan.

Heikki Sirviö

– Jokaisen terassiltahan löytyy se laatikko, jossa on kaikenlaista sekalaista tavaraa. Siellä se räpyläkin on ollut auringonkukansiementen ja solmuun menneen sulkapalloverkon kanssa jo vuosia. Tarvitsin sitä itse pitkästä aikaa, kun menin pelaamaan alkuviikosta ladypesistä. Akat tosin nauroivat minut pihalle kun näkivät minulla pienen lastenräpylän, Ulla Schroderus nauraa.

Hän muistelee huutaneensa sen veljenlapsilleen toistakymmentä vuotta sitten kyläkoulun huutokaupasta kymmenellä eurolla. Sirviö kysyi millä hinnalla hän saisi räpylän takaisin mutta Ulla ei ollut vailla mitään korvausta. Lopulta Ulla kelpuutti vaivanpalkakseen jäätelotuutin.

– Hyvä että Heikki sai räpsänsä takaisin, kun hänellä on pikkupoika kohta siinä iässä että hän voisi alkaa harjoitella pesistä. Ja mikäpä sen hienompaa kuin aloittaa pelihommat isän ensimmäisellä räpylällä. Se on valmiiksi pehmitettykin. Kaikkihan tietää ettei uudella räpylällä tee mitään jäykkyyden takia, Ulla Schroderus tuumaa.

Heikki Sirviö myhäilee, että hän olisi yhä itsekin innostunut pelaamaan pesäpalloa.

– Eivät tosin ole kyselleet vielä paikallisesta seurasta kentälle, Sirviö hekottaa.