Itämeren uusien pohjaeläimien vaaralliset vaikutukset – ympäristömyrkyt valloilleen

Ensimmäinen havainto amerikan monisukasmadosta tehtiin 25 vuotta sitten. Itämerellä tulokaslaji on nyt levinnyt Perämerelle saakka ja entisiin pohjaeläimiin verrattuna se kaivautuu muita syvemmälle. Pohjaa möyhentäessään se luo vähähappisille alueille uutta elämää, mutta vapauttaa samalla sedimenteistä sinne sitoutuneita ympäristömyrkkyjä.

Kotimaa
Sukeltaja

Amerikan monisukasmatojen tulo Itämerelle on yksi osoitus siitä jatkuvasta muutoksesta mitä merelle tapahtuu. Tutkijat yrittävät nyt selvittää laajassa rannikkotutkimuksessa, mitä muuta merenpohjassa tapahtuu. Helsingin yliopiston Tvärminnen tutkimusasemalla Hangossa aava meri avautuu miltei heti laiturista lähdettäessä.

Sukeltajia Hangon Tvärminnessä, vedessä Alf Norkko, toinen sukeltaja Laura Kauppi, lippalakki päässä Tutkija Joanna Norkko
Itämeri-tutkimuksen professori Alf Norkko molskahtaa pinnan alle tutkimaan pohjakasvillisuutta.Yle / Markku Sandell

Itämeri-tutkimuksen professori Alf Norkko sukeltaa yhdessä tutkija Laura Kaupin kanssa keräämään vesikasvillisuutta ja muita pohjanäytteitä. Tvärminnessä on tutkittu pohjan elämää 1920-luvulta lähtien, joten muutoksia meren tilassa on havaittu jo aiemminkin. Nyt rannikot tutkitaan laajasti ympäri Itämerta.

– Nyt me selvitämme ensimmäistä kertaa sitä, mikä on rannikon rooli ravinteiden suhteen, sanoo professori Alf Norkko.

sukeltaja, professori ALf Norkko, merenpohja
Alf Norkko kerää näytteitä merenpohjasta.Laura Kauppi

Itämeren rannikoita kartoittavassa tutkimuksessa on menossa toinen vuosi. Suomen sokkeloinen saaristo tarjoaa hyvin erilaisia pohjatyyppejä, jos verrataan maisemaa esimerkiksi Viron melko paljaaseen rannikkoon. Norkko ryhmineen on havainnut, miten eri tavoin vaihtelevat pohjatyypit suodattavat maalta valuvia ravinteita.

Mutta jos rehevöitymiskierto menee liian pitkälle, niin pohjat kuolee ja pohjaeläimistö häviää.

Alf Norkko, Itämeri-tutkimuksen professori

– Me tiedämme, että jos pohja on hyvässä kunnossa, niin suodatussysteemi toimii. Mutta jos rehevöitymiskierto menee liian pitkälle, niin pohja kuolee ja pohjaeläimistö häviää. Sen myötä koko ravinnekierto muuttuu, valottaa Norkko merenpohjan ekosysteemin toimintaa.

Pohjan eliöstö kertoo sen kunnosta

Tvärminnen laboratoriossa tutkija Camilla Gustafsson laskee yhdeltä merenpohjan neliömetriltä kerättyä kasvustoa. Isohauran, ahvenvidan ja muiden pohjakasvien elinvoimaisuudesta voidaan päätellä pohjan tilaa ja kykyä hyödyntää ravinteita.

– Tutkimuksen tavoitteena on, että kasvien ominaisuuksia voidaan liittää ekosysteemitutkimuksiin, niin että tiedetään, mitkä ominaisuudet ovat tärkeitä kasvien primäärituotannolle, selvittää Gustafsson.

Marenzelleria-monisukasmato.
Marenzelleria-monisukasmato.Johan Lindholm

Väitöskirjaansa tekevän Laura Kaupin mikroskoopin alla on monisukasmatoja. Niitä on aiemminkin möyrinyt Itämeren pohjassa, mutta vuonna 1990 tehtiin ensimmäinen havainto tulokaslajista. Tuo Amerikan monisukasmato sietää hyvin vähähappisiakin pohja-alueita ja on levinnyt nopeasti Itämeren alueelle.

Siellä saattaa olla hautautuneita myrkkyjä, jotka kaivuun ansiosta saattavat päästä vesiin.

Laura Kauppi, väitöstutkija, Tvärminnen tutkimusasema

– Se kaivelee siellä pohjassa vähän niinkuin kastemadot pitkiä käytäviä. Sillä tavalla se hapettaa pohjasedimenttiä ja vaikuttaa ravinteiden kiertoon, mutta siellä saattaa olla hautautuneita myrkkyjä, jotka kaivuun ansiosta saattavat päästä vesiin, kuvailee Laura Kauppi amerikan monisukasmatojen elämää.

Vanhat myrkyt tulevat esiin

Merenpohjan kerroksiin on kertynyt vuosikymmenten aikana muun muassa dioksiinia ja pcb:tä. Matoja syövistä kaloista ne kulkeutuvat ravintoketjussa eteenpäin. Ketjun huipulla on merikotka, jonka lisääntymisvaikeudet johtuivat aiemmin juuri näiden ympäristömyrkkyjen vaikutuksista.

Paraisilla 27. kesäkuuta rengastettu Tyyni-merikotka.
Paraisilla 27. kesäkuuta rengastettu Tyyni-merikotka.Teemu Honkanen/WWF

Tutkija Laura Kauppi on kuitenkin varovainen arvioissaan. – Tarvitaan vielä lisää tutkimusta tämän varmistamiseksi.

Amerikan monisukasmadot ovat siis Itämerelle sekä uhka että mahdollisuus.

Suolapulssin vaikutukset alkavat näkyä loppukesällä

Viime talvena Tanskan salmista Itämerelle virrannut suolapulssi laittoi syvänteiden vesimassat liikkeelle. Syvänteiden hapettuessa suolapulssin ansiosta tapahtuu kuitenkin muutakin.

Syvänteisiin kertyneet ravinteikkaat vedet virtaavat nyt kohti Suomea kiertäen Viron rannikon ja Suomenlahden perukan kautta. Suomen rannikolle nuo vedet ehtinevät loppukesästä, arvioi Alf Norkko.

vesikasvit, merenpohja, Tvärminne
Terve merenpohja suodattaa rannikolta valuvia ravinteita.Alf Norkko

Isommat vaikutukset on nähtävissä ensi keväänä. Vasta vuosien päästä turskaa voi taas tulla Suomenkin rannikolta, jos sen lisääntyminen onnistuu suolaisen veden ansiosta.

Itämeren tila muuttuu jatkuvasti ja siihen olisi reagoitava uusin tavoin.

– Itämeri on muuttumassa niin nopeasti ilmastomuutoksen takia. Tässä todella vaaditaan toimia poliittisilta päättäjiltä, sanoo professori Alf Norkko.