1. yle.fi
  2. Uutiset

Opetuksessa käytettävistä ruumiista pulaa – vainajan viimeinen tahto jää usein toteutumatta omaisten takia

Yliopistojen lääketieteen laitoksille testamentataan satoja ruumiita vuosittain, mutta vain osa niistä päätyy opetuskäyttöön. Ruumiilla ei voida opiskella, jos sille on tehty ruumiinavaus tai jos vainajalla on ollut herkästi tarttuva tauti. Omaiset myös estävät usein vainajan viimeisen tahdon toteutumisen.

Kotimaan uutiset
Oulun yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan ruumiinavaussali
Yle

Lilu Nissinen–Turja päätti luovuttaa ruumiinsa lääketieteen käyttöön jo 30 vuotta sitten. Kipinä ajatukselle kypsyi isän ja hyvän ystävän äidin esimerkkien kautta.

– Heistä molemmat kuolivat 90-luvun alussa. Molemmat olivat luovuttaneet kroppansa patologian laitokselle. Se kuulosti todella fiksulta ja hienolta ajatukselta, koska voit tehdä vielä siinäkin vaiheessa jotain muiden hyväksi, Nissinen–Turja kertoo.

Nissinen–Turjan isän siunaustilaisuus oli pienessä kappelissa Helsingin Kruununhaassa. Hänen ruumiinsa päätyi siunaustilaisuuden jälkeen Helsingin lääketieteen opiskelijoille. Yliopisto maksoi kustannukset kuten kuljetuksen, arkun ja tuhkauksen. Puolen vuoden päästä siunauksesta isän ruumis saapui tuhkattuna kotiin.

– Kun tutkimus puolen vuoden jälkeen oli valmis, niin saimme tyylikkään puisen uurnan, jossa oli isän tuhkat. Sen jälkeen oli uurnan lasku. Kaikki oli niin eleganttia, eleetöntä ja tyylikästä, Nissinen–Turja muistelee.

Testamentteja jo vuosikymmenien ajan

Ruumiin luovuttaminen lääketieteenkäyttöön ei ole uusi keksintö, vaan suomalaiset ovat voineet testamentata maalliset jäännöksensä lääketieteen opiskelijoiden käyttöön jo 60-luvulta saakka. Etukäteen tarvitsee täyttää vain ruumiinluovutustestamentti (siirryt toiseen palveluun). Testamenttiin vaaditaan myös puumerkki kahdelta täysi-ikäiseltä todistajalta.

Opetuskäyttöä ennen ruumis balsamoidaan ja siunataan vainajan uskontokannan vaatimalla tavalla. Balsamointiprosessi pitää aloittaa viimeistään kolme vuorokautta kuoleman jälkeen.

Hänen kroppansa on meille opetuskäyttöön, ei hänen elämänsä kulku.

Matti Auer

Helsingin yliopiston Anatomian osaston preparaattori Matti Auerin mukaan testamentteja tekevät niin rikkaat kuin köyhätkin. Mitään kielijakoakaan suomen- ja ruotsinkielisten välillä ei ole nähtävissä.

– Testamentteja tekevät niin professorit kuin työmiehetkin. Ei ole havaittu mitään tiettyä ryhmää, joka luovuttaa enemmän, kertoo Auer.

Lääketieteelle lahjoitetut ruumiit päätyvät Helsingin, Tampereen, Turun, Oulun ja Kuopion yliopistoiden lääketieteen laitoksiin. Kaikki vainajat saapuvat opetustilanteeseen nimettöminä.

– Meillä opettajat eivätkä opiskelijat saa tietoja vainajasta. Hänen kroppansa on meille opetuskäyttöön, ei hänen elämänsä kulku.

Vainajia tarvitaan enemmän

Lääketieteelle testamentataan vuosittain satoja ruumiita, mutta opetuskäyttöön niitä päätyy yhä harvemmin. Lääketieteen laitoksissa tuskastellaan ruumiiden riittävyyden kanssa. Esimerkiksi Helsingissä on kymmenen vainajaa kymmentä opetusryhmää kohden. Eli yksi vainaja ryhmää kohden. Muissa yliopistoissa ruumiita on vielä vähemmän.

– Kyllä näitä enemmän tarvittaisiin. Muutama vuosi on ollut ihan asiallinen määrä, mutta ollaan oltu veitsen terällä, että riittääkö opetuskäyttöön tarpeeksi.

Ruumista ei voida hyödyntää opetuskäytössä, jos sille on jouduttu tekemään ruumiinavaus tai vainaja on sairastanut herkästi tarttuvan taudin. Ruumiinavauksessa testamentti raukeaa ja tarttuvien tautien kohdalla ajatellaan opiskelijoiden terveyttä.

Omaiset ovat valitettavan usein vainajan viimeisen tahdon toteutumisen esteenä.

Minä ainakin olisin todella pettynyt, jos tahtoani ei toteutettaisi.

Lilu Nissinen–Turja

– Syitä on monia. Osa omaisista ei halua, että vainaja päätyy opetuskäyttöön. Meillehän ei tule myöskään mitään automaattista ilmoitusta kuolemasta, vaan tieto kuolemasta pitää tulla meille omaisilta tai sairaalasta.

Yliopistot eivät ole riitauttaneet tapauksia, joissa lainvoimaista testamenttia rikotaan omaisten tahdon vuoksi. Auerin mukaan yliopistot ovat antaneet vain periksi.

– Meillä on kädet täynnä jo vainajien kanssa, emme halua tapella elävien kanssa, Auer jatkaa.

Auerin mukaan testamentin käytäntöönpanosta kannattaakin keskustella omaisten kanssa hyvissä ajoin etukäteen.

Vainajan viimeistä tahtoa pitää noudattaa

Nissinen–Turja on kiukkuinen kuullessaan, että omaiset rikkovat vainajan viimeistä tahtoa vastaan. Hän on kertonut omille sukulaisilleen ja omaisilleen hyvissä ajoin, että hänen maalliset jäännökset päätyvät opetukseen.

– Minä ainakin olisin todella pettynyt, jos tahtoani ei toteutettaisi. En ymmärrä sitä ollenkaan. Se voi johtua siitä, että minulla ei ole uskonnollista vakaumusta. Omaisetkaan eivät ole uskovaisia sillä tavalla, joka estäisi tuolla tavalla minun tahdon toteutumisen.

Ymmärrystä löytyy myös yliopiston suuntaan.

– Ymmärrän, että olisi noloa aloittaa tappelu surevien omaisten kanssa, mutta lupaan, että kukaan omaisistani ei tule estämään minun tahdon toteutumista. Aion silti nyt uusia testamenttini, koska sen täyttämisestä on vierähtänyt vuosia ja tietoni ovat voineet mennä hukkaan. Haluan, että kaikki on kunnossa kun minusta aika jättää, hän lopettaa.

Lue seuraavaksi