Tangokuningatar: "En enää ikinä lähtisi kilpailemaan"

Johanna Pakonen kertoi Tangomarkkinoiden kuningatarfinaalissa olevansa armoton jännittäjä. Jälkikäteen hän ihmettelee kuinka pystyi alkoinaan osallistumaan jännitykseltään Tangomarkkinoille.

viihde
Vuoden 2002 tangokuningar sanoo olevansa tuskainen jännittäjä.
Sanna Kähkönen / Yle

Laulamisesta yli kaiken pitävä vuoden 2002 tangokuningatar Johanna Pakonen kokee esiintymisen olevan hänelle jopa epämiellyttävä kokemus.

– Pumppu hakkaa kolmeasataa, ei saa happea ja jalat tärisee. Se iski päälle teini-iässä. Toisaalta se on hyvä, kun se pysyy hallinnassa. Siitähän saa myös hirveästi virtaa – tavallaan tietyn kipinän.

– Mutta jos ei jännitä, niin eihän mikään tunnu miltään. Tai näin minä yritän siitä ajatella, naurahtaa Pakonen ja jatkaa, että hän yrittää kaikin keinoin kääntää jännitystään positiiviseksi.

Tuskaiset jännittämisen tilanteet pahenevat isoissa konserteissa, mutta tanssilavoilla tilanne on hiukan erilainen.

– Aikoinaan kamppailin tosi paljon, varsinkin niissä konserteissa ja kisatilanteissa. Ne olivat aika jäätäviä. Mä en enää ikinä lähtisi kilpailemaan, en ymmärrä miten mä silloin pystyin osallistumaan.

Pakonen ei nauti palvottuna olemisesta

Esiintymisestä ajatellaan Pakosen mukaan liian yleistäen, niin, että jokainen artisti nauttii siitä.

– Luullaan, että nyt se tekee mitä haluaa, mutta huomion keskipisteenä oleminen ei ole minulle mitenkään miellyttävää.

– Siksi tykkään tanssikeikoista, kun ihmiset tulevat sinne nauttimaan toisistaan. Etsimään kenties kivaa kesäkumppania, eivätkä ne keskity minuun. Luon heille puitteet pitää hauskaa, päästää lähelle ja tutustua toisiinsa. Konsertit ovat aivan kamalia, kun ihmiset vaan istuvat ja tuijottavat. Se on ihan hirveä tilanne, kuvailee Pakonen.

Huomion keskipisteenä oleminen ei ole minulle mitenkään miellyttävää.

Johanna Pakonen

Useat keikkavuodet ja esiintymistilanteet eivät ole pehmentäneet Johanna Pakosen jännittämisen terää, mutta nyttemmin hän antaa asian olla.

– Niin, vaikka olen vääntänyt nyt tätä kohta 20 vuotta. Silloin se varmaan vaan kuuluu mun persoonaan. Meitähän on tällä alalla kaikenlaisia esiintyjiä, osa janoaa olla esillä ja palvottuna lavalla. Se vaan ei ole mun juttu.

– Koen, että mulla on näyttämisen halu mun kanssa soittaville huippuammattilaisille. Silloin se jännitys siirtyy siihen pedanttiin tekemiseen mun kanssa siinä tilanteessa töissä olevalle. Se auttaa hallitsemaan jännittämistä, sanoo Pakonen.