"Kiitos, kun imetät julkisesti" – vai paheksuntaa ja poistumiskehotuksia?

Julkisilla paikoilla vauvaansa imettävät äidit kohtaavat toisinaan paheksuvia katseita. Usein imetyksen näkemisestä mielensä pahoittaa nainen, jonka oma imetyskokemus on jotenkin tuottanut pettymyksen. Suomalainen imetysilmapiiri kaipaisi vielä paljon myönteisyyttä ja vähemmän häpeää ja syyllisyyttä, pohtii imetystukiäiti.

Kotimaa
Reeta Lahtinen näyttää korttia, jossa teksti "Kiitos, kun imetät julkisesti."
Nina Keski-Korpela / Yle

Hämeenlinnassa joukko äitejä perheineen kokoontui tiistai-iltana imetyspiknikille Sibeliuspuistoon. Kolmatta lastaan odottava imetystukiäiti Reeta Lahtinen kertoo, että imetyspiknikillä haluttiin tehdä imetystä näkyväksi ja normaaliksi.

– Ettei kenenkään äidin tarvitsisi miettiä, voiko julkisella paikalla imettää. Kertoo paljon kulttuuristamme, jos äiti joutuu miettimään, voiko tarjota parasta mahdollista lohtua ja ravintoa itkevälle lapselleen toisten nähden.

– Viime kahden vuoden aikana on mediasta saanut lukea älyttömiä ylilyöntejä (siirryt toiseen palveluun) asiassa, vaikka valtaosin toki julkisella paikalla imettämiseen suhtaudutaan ihan hyvin. Vartijat poistavat kaupasta imettävän äidin, tai ravintolassa pyydetään menemään vessaan imettämään. Ilmeisesti yliseksualisoituneessa kulttuurissamme rinnat eivät ole imettämistä varten, vaan jotain ihan muuta varten, ja se on hämmentävää, kertoo Lahtinen.

Imetystraumat paheksunnan taustalla?

Imettävää äitiä on katsottu pahalla, Lahtinen kertoo naisten kokemuksista. Yllättävää on, että yleisimmin mielensäpahoittaja on itsekin nainen.

– Käsitykseni mukaan yleisimmin juuri toiset naiset pahastuvat imettämisestä julkisesti. Siihen voi liittyä se, että vanhemmilla sukupolvilla on isojakin imetyspettymyksiä kannettavanaan. Imetys ei ole onnistunut, ei ole saanut oikeaa ohjausta, vaan jopa vääriä neuvoja.

Johanna Koivisto ja puolivuotias Elli-vauva puistossa
Hämeenlinnalainen kymmenen lapsen äiti Johanna Koivisto kertoo, että jokainen lapsi on oma persoonansa myös imetettäessä. Sylissä puolivuotias Elli-vauva. Nina Keski-Korpela / Yle

– Luonnottomat imetyskäytännöt ovat johtaneet imetyksen loppumiseen ennen kuin äiti on halunnut. Siitä saattaa jäädä vuosikymmenien trauma. Äidin hormonit sanovat, että imettämällä lapsi pidetään hengissä. Jos ei siinä onnistukaan, niin se aiheuttaa tosi pitkän pettymyksen tunteen, kertoo Lahtinen.

Imetyksen näkeminen nostaa omat pettymykset mieleen: "Minä en onnistunut, miksi tuo tuossa onnistuu". Mutta vanhoista traumoistakin voi parantua, Lahtinen lohduttaa.

– Kun selviää se, että on saanut huonoa ohjausta ja itse on tehnyt siinä tilanteessa kaiken, mitä on voinut tehdä, niin pystyy antamaan itselleen anteeksi eikä kanna syyllisyyttä. Puhuminen auttaa. Imetyksen lohtukirjassa (siirryt toiseen palveluun) on erilaisia imetyspettymystarinoita, ja tiedän äitejä, joita kirja on auttanut käsittelemään omia tuoreita tai vanhempia pettymyksiään.

Imetysohjaajakoulutus vain puolella neuvoloiden terveydenhoitajista

Imetysohjausäitinä toimivalla Reeta Lahtisella riittää työtä. Tuen tarvetta on paljon.

– Tämä on tsemppaamista ja rinnalla kulkemista. Varsinainen imetysohjaus kuuluu terveydenhuollon piiriin, mutta tällä hetkellä aika vaihtelevaa ohjausta saa. Vain noin puolella neuvoloiden terveydenhoitajista on (Maailman terveysjärjestö) WHO:n imetysohjaajakoulutus (siirryt toiseen palveluun). Siinä saa perustiedot imetyksestä ja sen yleisimmistä ongelmatilanteista. Toivoisin, että työntekijöitä koulutettaisiin ja kaikkien terveydenhoitajien koulutukseen sisältyisi imetysohjaus, Lahtinen painottaa.

Vauvamyönteisyyden kriteerit (siirryt toiseen palveluun) täyttävä synnytyssairaala voi hakea sertifikaattia, jonka saaminen edellyttää muun muassa imetysohjausta ja äitien kannustamista lapsentahtiseen imetykseen.

– Viimeksi Hyvinkään synnytyssairaala sai sertifikaatin. Se on kuitenkin voimassa harvalla synnytyssairaalalla tällä hetkellä.

Vähemmän syyllisyyttä ja häpeää

Reeta Lahtinen muistuttaa, että jokainen äiti saa toimia imetyksenkin suhteen omien tuntemustensa mukaan.

– Jos itse kokee, että ei esimerkiksi halua imettää julkisesti niin ei ole pakko, mutta se ei saisi olla ulkoapäin määritelty asia.

– Kaupungilla kun kulkee imettävänä äitinä, niin vähemmän näkyy toisia imettäviä äitejä. Toisaalta olen kuullut, että ei-imettävä häpeää suotta tuttipulloa, hän taas näkee joka puolella imettäviä äitejä.

Äitiydestä on usein korkeat odotukset, joko äidillä itsellään tai ulkopuolelta äidille annettuina. Äitejä ei syyllistetä, mutta äidit syyllistyvät kaikesta mahdollisesta, sanoo Lahtinen.

– Toisaalta se on ymmärrettävää, koska ne asiat ovat niin syvällä. Ihminen on aika eläin tietyllä tavalla, varsinkin tuore äiti on ihan luolanaisen moodissa. Siinä on hirveän herkkä kaikelle. Jos joku tekee toisella tavalla ja itsekin toivoisi tekevänsä niin, mutta ei jostain syystä tee, niin sen ottaa suorana kritiikkinä itseään kohtaan. Vaikka toisen tapa toimia ei ole keneltäkään pois.

– Ei tarvitse hävetä, ei tuttipulloa eikä tissiä, vaan iloitaan äitiydestä ja lapsista! Lahtinen toivoo.