Sananen – Tapoja poistua

Meidän kaikkien on joskus poistuttava tästä elämän kesäteatterista, sen näyttämöltä. Hautausyrittäjän mielestä kuolema on luonnollinen tapa poistua. Muitakin on, vielä paljon kivuliaampia.

Näkökulmat
Mikko Maasolasta on moneksi.
Mikko Maasolasta on moneksi.Arvo Vuorela / Yle

Minulle on tullut hirvittävä jano. Siitäkin huolimatta, että Suomen kesä on kylmempi kuin Siperiassa ja nestehukan ei pitäisi olla edes teoriassa mahdollista. Minulla on jano pysäyttäviä sanoja. Semmosia, jotka puskevat tuutista läpi kreikkojen ja angelamerkkeleitten, läpi peppufinaaleiden ja muiden satonäkymien.

Ja sitten se tapahtui, kuihtuvaa elvytettiin. ”Kuolema on luonnollinen tapa poistua”, lausui Yle Keski-Suomen haastattelussa paikallinen juuri aloittanut hautausyrittäjä. Kiitos.

Jos stop-merkki puhuisi, sen pitäisi sanoa nuo sanat: kuolema on luonnollinen tapa poistua. Varmasti pysähtyisi useampi kuin nyt tekee. Nyt vain hieman hidastetaan.

Vahvalta elämältä tuoksunut henkselimies katosi mopolla vatukkoon.

Kuolema on ihan hyvä tapa poistua. Perinteinen. Joku saattaa hytkähtää, kannattaako ammattilaisen noin sanoa – suomalaisille. Meille, jotka pohdimme tasaisin väliajoin muutenkin yksinaruiseen keinuun kiipeämistä. Onko tuo yllyttämistä touhukkaalle miehelle? Vai peräti markkinointilause uudelta liiketoimintayrittäjältä? Hyvä kun ei sanonut avajaisviikon kesätarjousta ääneen: nyt kaksi yhden hinnalla – heinäkuun loppuun! Säästä perikunta, säästä!

Kuolema tulee poistumistapana säilymään varmasti pitkään. Ainakin niin kauan kuin miehillemme myydään Suomi-viinaa ja mönkijöitä samaan vuodenaikaan. Yrittäjien kannalta hyväkin asia.

Kuolema on kuitenkin poistumistapana ongelmallinen. Se on usein vähän kliininen, ennalta arvattava ja vanhahtava. Isoisäkin poistui kuolemalla. Hautajaisissa ei ollut oikein mitään tekemistä, musaa ei kehdannut kuunnella täysillä ja kantajatkin olivat hilseellä vuorattuja seniilejä setiä. Kuolema on poistumistapana sellainen genre, josta ei saa hyviä postauksia. Tarina ei jää mukavasti auki. Postauksesta tulee nolo.

Onneksi on muitakin tapoja poistua kuin kuolema. Arvi Lind poistui valoon. Tyylikästä, ajatonta, erittäin visuaalista. Lapsena mökkitiellä vahvalta elämältä tuoksunut henkselimies katosi mopolla vatukkoon. Ei se varmasti mikään musta aukko ollut, mutta enpähän ole miestä koskaan sen jälkeen nähnyt. Hän poistui elämästäni. Tarina jäi elämään ja se on tärkeintä.

Mies poistuu Suomessa usein vähin äänin. Se on uskomaton ilmiö. Lapset pohtivat sitä lopun elämäänsä, minneköhän isi katosi. Nainen tietää, että miehiä katoaa ja löytyy koko ajan, sitä kutsutaan luonnolliseksi kiertokuluksi. Mies kertoi vievänsä biojätteet ja siitä on nyt kahdeksan vuotta. Tajusi kenties astian äärellä oman astiansa täyttyneen? Tunsiko itsensä salamaniskumaisesti myös biojätteeksi ja päätti armahtaa rakkaimpansa pistävästi maatuvalta läjältä.

Kuolema tulee poistumistapana säilymään varmasti pitkään.

Nainen osaa poistua taitavasti, ilman että tarvitsee kuolla. Usein hän vain häviää kuvasta. Ukko tottuu tilanteeseen hitaasti, pyykinpesukone on mahdoton. Vain osa naisista armahtaa niin, että poistuu ennen kuin on ilmestynytkään. Kun Antero on saanut sovittua treffit Ritvan kanssa Lidlin parkkipaikalle, kyseessä on koko elämä. Aamulla mies ei muista mikä Lidli eikä varsinkaan Ritun sukunimeä.

Hän tajuaa vihdoin, että olemme osa avaruutta. Valot vilkkuvat hetken, paljon poistuu kaunista joka ei koskaan kaartanut kohdalle. Kauneuden mahdollisuus on se joka tekee ihmisestä suuremman kuin vain kylmää hernekeittoa raastavan pedon.

Minne poistuivat entiset tyttöystävät? He katosivat. Toivottavasti… elävät.

Sitä uutista ei ole vielä onneksi tälle kesälle tullut, että ”Kaks mummoo meni mustikkaan. Kummastakaan ei ole kuulunut mitään”. Jos tulee, niin siinäpä taas yksi tapa. Toivottavasti poistuvat yhdessä, sille siniselle mättäälle. Ja jos ei valoon, niin sitten auringonlaskuun.

Maallikkosaarnaaja Maasola