1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. luonto

Taistelujen jälkeen Viurusuolla kypsyy jälleen lakkasato

Outokummussa sijaitseva Viurusuo on ollut jo kolme vuotta suojassa turpeennostolta. Suo siirtyi Vapon omistuksesta valtion omaisuudeksi pitkällisen kädenväännön ja lukuisten valitusten jälkeen. Outokummun luonnonystävät tekivät suolle opasteet, ja suo palkitsee nyt kävijöitään mukavilla lakkasaaliilla.

luonto
Viurusuo.
Marko Kaasinen

Viurusuo on yksi Pohjois-Karjalan harvoja, ojittamattomia keidassoita. Sen luonnonarvot ovat mittavat.

Noin 400 hehtaarin laajuisen suon omistuksesta käytiin vuosien taisto eri oikeusasteissa.

Sotien kahta puolta suo oli Outokumpu Oy:n omistuksessa: suon itäpäästä kaivettiin turvetta kaivoksen voima-aseman tarpeisiin. Muokkauksen jäljet ovat yhä nähtävissä. Kaivosfirma myi sittemmin suon eteenpäin Vapolle.

Vapo olisi halunnut suon turpeentuotantoon, mutta luonnonsuojelijat ja ELY-keskus näkivät asian toisin. Käynnistyi yli 15 vuoden vääntö Viurusuon tulevaisuudesta.

Lopulta ympäristöministeriö ja Vapo saivat neuvoteltua asian päätökseen ja Viurusuo sai säilyä keidassuona.

– Kyllä tämä suo on aika hyvin säilynyt luonnontilaisena, vaikkei aivan samanlainen olekaan, kuin minun poikasena ollessa. Suota on ojitettu jonkin verran, niin se on vähän kuivunut. Nyt se on taas saanut kosteutta takaisin, ja samantien alkoi tulla lakkaakin, suon tuntumassa asuva Esko Hartikainen kertoo.

– Minulle tämä suo tuli tutuksi oikeastaan vasta silloin, kun vääntö turpeenkaivuusta alkoi. Kaikkina vuodenaikoina täällä nyt tulee kuljettua, Outokummun luonnonystävien puheenjohtaja Lauri Räsänen sanoo.

– Talvella hankiaisaikoina tämä on kerrassaan hieno paikka liikkua, ja syksyn värit tällä suolla ovat upeat, Räsänen jatkaa.

Suo kiitti lakkaryöpyllä

Viurusuon suojelu varmistui vuonna 2012, ja jo samana kesänä suo kiitti suojelijoitaan.

Kyllä meille tuli sellainen tunne, että suo kiitti meitä runsaalla lakkasadolla, kun suojelupäätös vahvistui.

Lauri Räsänen

– Vuosi 2012 oli todella hyvä lakkakesä. Täällä kuljettiin astioita täyttämässä ja kyllähän se hyvältä tuntui. Ja karpaloahan täältä saa myös, Räsänen kertoilee.

– Suosta on kuitenkin edellen noin puolet sellaista aluetta, jolle on haettu ja myös saatu malminetsintälupa. Tietysti me toivomme, että kairauksia ei alueelle tulisi.

– Suo on malminetsinnälle hyvin herkkä maastotyyppi, jossa vaurioita syntyy helposti, Lauri Räsänen kertoo.

Opasteet suolle ja suolta

– Keväällä tehtiin Itkonsalontien varteen viitta, joka ohjaa metsäautotielle. Muutama sata metriä metsäautotietä ja ollaankin kääntöpaikalla, josta maali- ja nauhamerkein on opastus suolle.

– Monelle tuntui olevan kynnyksen takana lähteä suolle, kun ei tunne aluetta entuudestaan, Räsänen kertoo.

Suon tuoksut suopursuineen ja sammalineen ovat aivan omaa luokkaansa. Mättään vieressä kellertää lupaavasti muuraimia, ja tupasvillat heiluvat hiljaa pienessä tuulessa.

Luonnonystävien puheenjohtaja virittelee trangian tulille ja kaivaa repusta muhkeat croissantit suokahvien kaveriksi. Vieno itikkamyrkyn tuoksu kruunaa hetken, kahvin saa juoda turhia huitomatta.

Lue seuraavaksi