Näkökulma: Lieksan mätä

Alvar Aallon suunnittelema kaivoskylä mätänee unohdettuna Lieksassa. Jo pelkän tienvarsikyltin pystyttäminen tuntuu mahdottomalta tehtävältä Lieksalle, kirjoittaa toimittaja Pasi Pieponen.

Näkökulmat
Pasi Peiponen.
Pasi Peiponen.Yle

Se on pian mätäkuun aika.

Reissaan paljon Suomen maakunnissa. Kaikkea ja monenmoista näkee teiden varsilla.

Missään en silti ole nähnyt sellaista mätäaihetta kuin Lieksassa.

Lieksan mätäkuu ei paista minkä tahansa kylän yllä. Ei todellakaan, vaan kyseessä on ainutlaatuinen Alvar Aallon kulttuurikohde ja nähtävyys – Mätäsvaara.

Mikään ei kuitenkaan tienkulkijaa opasta itse kylään. Ei yksikään tienvarsikyltti.

Kylmän kosteaa kyytiä aiheeseen Mätäsvaarassa tarjosi kyläyhdistyksen päällikkö Osmo Turunen. Kapusimme alas tyhjän liiketalon kellariin, jossa on säilytetty pientä kaivosnäyttelyä jo kymmenkuntavuotta.

Kellarissa. Kyllä. Avaimen voitte hakea kyläpäälliköltä, jos haluatte sen nähdä.

Onneksi sentään valokuvat on saatu vietyä kuivempaan säilöön.

Mitkä mahdollisuudet ja resurssit on hukattu. Kymmeniä isoja valokuvasuurennoksia kaivoksen historiasta ja pieni näyttelyesineistö on jo valmiina. Tyhjää liiketilaa löytyisi kaivoskylän keskustassa – vaikka kesäisin pidettävää näyttelyä varten.

Yhdestä tyhjilleen jääneestä rivitalohuoneistosta saisi hyvän käyntikohteen, miten Aallon suunnittelemissa taloissa asuttiin.

Ei voi kuin ihmetellä. Rikkaus tuntuu tekevän sokeaksi: sekä saamattomaksi ja myös välinpitämättömäksi?

Lieksan kaupungilla tuntuu olevan varaa Aallon suunnitteleman kaivoskylän unohtamiseen. Lieksalla on jo Kolin kansallismaisemat, Eva Ryynäsen ateljee ja Ruunaan kosket. Onhan tuossa jo yhdelle kylälle käyntikohteita.

Harvalla on silti tällaisia nähtävyyksiä. Kenties jossain naapuripitäjässä Mätäsvaara nähtävyyskohteena olisi aikaa sitten hoidettu kuntoon.

Lupauksia silti riittää. Teot ovat eri asia.

– Kaupungin uudessa maaseutustrategiassa maaseutu nähdään aidosti mahdollisuutena, ja sen kehittämiseen yhdessä asukkaiden kanssa panostetaan, sanoo Mätäsvaarasta Matti Taponen, vs. kaupunginjohtaja Lieksasta.

– Kaupunki käynnistää toimenpiteitä osana maaseutustrategian täytäntöönpanoa. Opasteiden saaminen selvitetään ensimmäisenä, Taponen lupaa.

Normaali tienvarren nähtävyyskyltti maksaisi arviolta reilut 800 euroa kappaleelta pystytyksineen. Lieksalla tuskin rahasta ovat kyltit kiinni.

Onko tienvarsikyltin hankkiminen sitten kaupungin vai kyläyhdistyksen tehtävä?

– Kyläyhdistyksen, sanoo taasen Lieksan valtuuston puheenjohtaja Ari Marjeta (sdp).

– Kaupunki voi tukea kustannusten osalta ja antaa konsultaatioapua lupakysymyksissä ja muussa asiaan liittyvässä byrokratiassa. Jos menettelemme näin, toteutuu asukkaiden omaehtoisuuden periaate eikä asia mene tarpeettomasti poliittiseen prosessiin, Marjeta pohtii.

Väitän, että tienvarsikylttien hankkiminen on silti Lieksan kaupungin tehtävä.

Jos kyseessä olisi Kolin huippujen uudelleen löytäminen kohteen markkinointia tuskin jätettäisiin piskuisen kyläyhdistyksen tehtäväksi. Paikalla olisivat kaupungin järeimmät kaivurit möyrimässä jo tienvarsikylttien paikkoja.

Mätäsvaara kun ei ole kyläyhdistyksen omaisuutta vaan Lieksan kaupungin kylä. Ja vieläkin painavammin: Mätäsvaara on kansallisesti ja myös kansainvälisesti merkittävä rakennushistoriallinen Alvar Aallon ja kaivoshistorian kohde. Yhden kyläyhdistyksen harteille ei tällaista vastuuta voi sälyttää.

Kysymys onkin valinnoista ja tekemättä jättämisestä, eikä mistään muusta. Kuulin monta kertaa selityksen: Mätäsvaara on liian lähellä Lieksaa.

Kuinka kaukana Aallon kaivoskylän pitäisi sitten olla?

Lieksalaisten tätä miettiessä Mätäsvaara taitaa mädätä ja unohtua rauhassa turistien katseilta. Kuten vuosikymmenien ajan, tuttuun tapaansa. Käykää ihmettelemässä, jos satutte kohdalle.

Tai löydätte perille.