Uskallatko puhua murretta? – Savonnii viäntäminen laimennoo tyhmyyven pelossa

Savolaistyttö ei enää tänä päivänä sano "männöö" vaan "mennee". Murteet laimenevat.

Kotimaa
Hannu Kettunen seisoo käsillään tukin päällä.
Hannu Kettunen näytti Rauhalahden Jätkänkämpän rannassa kuinka tukin päällä liikutaan.Sakari Partanen / Yle

Kun puhutaan murteista, mieleen juolahtaa kuva leveää Savoa lurittavasta tukkimiehestä tai karjalaisesta, joka hymyilee vaikka sydäntä särkisi.

Nämä stereotypiat eivät johdu murteesta, vaan käsityksistä, jotka liittyvät murteen puhujiin.

– Jos puhutaan, että pääkaupunkiseudulla murre on ylimielistä, niin sillä, joka näin sanoo, voi olla sellaisia kokemuksia sen murteen puhujista, että heidän asennoitumisensa muihin on ylimielistä. Se millä tavalla murretta puhutaan, assosioituu käsityksiin eli kieli ja ajatukset kielen puhujista yhdistyvät, suomen kielen professori Marjatta Palander Itä-Suomen yliopistosta kertoo.

Kieltä tutkinut Palander uskoo, että suomea puhutaan murtaen vielä sadankin vuoden päästä. Murteet kuitenkin muuttuvat.

Näin on huomattu esimerkiksi Itä-Suomen yliopistossa järjestetyissä seurantatutkimuksissa, jossa yhden perheen jäsenten puhetta on seurattu usean vuoden ajan.

– Esimerkiksi nuoret 20-vuotiaat sanoo Savossa tänä päivänä ”mennee” ja ”päässee mehtää myöten" eikä ”männöö ja ”piässöö mehtee myöten”. Tietyt vokaalipiirteet ovat savolaismurteissa väistyviä, mutta konsonanttipiirteet eivät ole. Murre muuttuu niin, että se on tunnistettavissa savolaismurteeksi. Murre on kuitenkin lievempää kuin 80-vuotiaan puheessa.

Työpaikkahaastattelussa pelätään maalaisen leimaa

Tämän päivän murteille on leimallista, että murre ja kirjakieli sekoittuvat keskenään. Palander arvelee tämän johtuvan siitä, että yhä useampi nuori käy korkeakoulun ja muuttaa opiskelupaikan perässä toiselle paikkakunnalle. Usein jopa tiedostamatta käy niin, että oma puhe mukautuu muiden paikallisten puheeseen.

Uudissanat muovaavat murretta myös. Kun käyttöön otetaan uusia käsitteitä ja sanoja, vanhoja murresanoja jää käytöstä ja murre lähenee yleiskieltä.

Kieli ja murteet muuttuvat myös siksi, että murretta puhutaan entistä harkitummin. Murteella sopertamista ei kaikissa tilanteissa katsota sopivaksi.

– Nuoremmat, joilla on kokemusta eri tilanteista, vaihtavat tietoisesti murretta tilanteen vaatiessa yleiskieleen. Monet sanovat, ettei työhaastatteluissa kannata puhua murretta, ettei vaikuta maalaiselta tai tyhmältä.

Vaikka murteet saattavat sekoittua puheessa, alueelliset erot säilyvät, uskoo Palander. Useille murre on jopa kunniakysymys. Julkisuudessa on poliitikkoja ja julkisuuden henkilöitä, jotka tuovat omaa kotipaikkarakkauttaan ja sidostaan näkyvästi esille puhumalla murteella.

– Esimerkiksi Antti Tuisku käyttää tietoisesti mie-pronominia, koska haluaa osoittaa, että tulee peräpohjalais-alueelta.

Marjatta Palander tietää omastakin kokemuksesta, että murteet eivät hevillä jätä.

– Itse olen Pohjois-Karjalasta kotoisin. Kun menin vuonna 1975 opiskelemaan Tampereelle, savolaismurre oli niin poikkeuksellista meidän ryhmässä, että piti ruveta puhumaan kirjakielen ja Hämeen murteen sekoitusta. Sitten kun palasin takaisin töihin Pohjois-Karjalaan, niin kotimurre alkoi hiljakseen palata. Ei sitä itse aina pysty edes tiedostamaan, millä tavalla mukautuminen tapahtuu.