1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. Kotimaan uutiset

Aino Sibeliuksen rakkaudella hoitamaa puutarhaa kasteltiin myös kyynelin

Säveltäjämestari Jean Sibeliuksen vaimo Aino oli taitava puutarhuri, jonka perintöä vaalitaan yhä edelleen Järvenpään Ainolassa. Ainon puutarhaan voi tutustua myös Hattulassa Lepaan entisen maatalouskoulutilan navettaan rakennetussa puutarhamuseossa.

Kuva: Tiina Kaila

Aino Sibelius (1871-1969) innostui puutarhanpidosta päälle parikymppisenä, kun hänen äitinsä ja veljensä kiinnostuivat tolstoilaisuudesta ja muuttivat maalle. Tuolloin sivistyneistön piirissä oli muodissa tolstoilaisuus, joka painotti vaatimattomuutta ja omavaraisuutta eli omalla työllä elämistä – ja nimenomaan maaseudulla.

Ennen Ainolaa rouva Sibelius oli harjoitellut puutarhan pitoa Keravalla Mattilan talossa. Aino kasvatti siellä muun muassa perunaa, porkkanoita, mustia retikoita ja kukkakaalia.

Monipuolisesti lahjakas Aino hoiti puutarhaansa lähes ammattimaisesti ja kokeili uteliaasti uusia lajeja. Lisäksi Aino opiskeli puutarhanhoitoa kirjoista, joista hän imi uusia virtauksia.

Puutarhaharrastus sai kuitenkin väistyä muutamaksi vuodeksi, kun Sibeliuksen perhe joutui muuttamaan takaisin Helsinkiin.

Ainolasta Ainon maailma

Syksyllä 1904 Sibeliukset muuttivat Tuusulanjärven rannalle rakennettuun Ainolaan, missä Aino pääsi taas toteuttamaan puutarhanhoitohaaveitaan. Hän suunnitteli puutarhansa itse ja myös raivasi itse lisää viljelymaata kivisestä lepikosta.

Alkuun Ainolan puutarha oli ennen kaikkea hyötypuutarha, mutta pikkuhiljaa siitä muotoutui aina vain kauniimpi ja tuottoisampi kotipuutarha. Se antoi ruokaa ja esteettistä nautintoa, mutta oli myös tärkeä osa velkaisen perheen taloutta ja arkea.

Aino Sibelius sanoikin usein, että kun hän vaan jaksaa tehdä työtä puutarhassaan, niin hän on oikein hyvässä kunnossa.  Puutarhassa touhutessaan hän myös pystyi rauhoittumaan ja unohtamaan huolet. Surua tuottivat muun muassa puolison hulvaton elämä ja tyttären kuolema.

Vuosien saatossa Ainolan puutarha muokkaantui moneen muotoon, mutta parhaimmillaan siellä oli hedelmä- ja marjatarha, vihannestarha avomaalla, kasvihuoneita, lavatarha sekä koristetarha.

Tomaatit ylpeyden aihe

Jo rakennusaikana Ainolan tontille oli perustettu perunamaa, ja seuraavana vuonna siellä kasvoi perunan lisäksi ainakin hernettä, porkkanaa, punajuuria ja retiisiä.

Tomaatit olivat Ainolle erityinen ylpeyden aihe. Niiden viljely alkoi jo 1906. Ainolla oli parhaimmillaan jopa kaksi kasvihuonetta ja lisäksi tomaattia viljeltiin lavoissa. Myös vihannesvalikoima oli laaja eli hyötypuutarhassa kasvoi monenlaisia juurikasveja, kaaleja, herneitä, papuja ja sipuleita.

Syksyllä puutarhasta korjattiin runsasta satoa, jota sitten umpioitiin, mehustettiin ja hillottiin ja jaettiin tuttavillekin. Jean Sibelius oli erittäin kiinnostunut luonnosta ja nautti puutarhassa kulkemisesta, mutta Ainolle puutarha oli kaikki kaikessa, hänen oma maailmansa.

Koristetarha ja kielometsä

Ainolan päärakennuksen alapuoleiseen jyrkkään rinteeseen muokattiin kivikkopuutarha. Lisäksi oli erillisiä ruusuistutuksia ja pensasryhmiä. Monien pensasruusujen lisäksi Ainolassa kasvoi myös köynnösruusuja ja jaloruusuja. Ruusuja oli kaikissa punaisen sävyissä. Ne olivatkin emännän lempikukkia.

Muita lempikukkia olivat liljat ja orvokit, lemmikit, unikot ja tuoksuherneet. Keväisin puutarhassa loistivat monet sipulikukat, joiden hyötöä Aino oli harrastanut jo ennen Ainolaan muuttoa. Kukkasipuleita hyödettiin myös jouluksi.

Vaikka säveltäjämestari ei itse osallistunut puutarhan hoitoon tai suunnitteluun, niin hän nautti siitä kovasti. Kukkien tuoksu oli tärkeää sekä Ainolle että Jannelle, joka myös käveli päivittäiset lenkkinsä Ainolan luonnontilaisessa kielometsässä.

Syreenimaja oli perheelle tärkeä paikka, missä kesäisin nautittiin päiväkahvit, usein isolla joukolla naapurien tai muiden vieraiden kanssa.

Rakkaudella hoidettu paratiisi

Lepaan Puutarhamuseoon koottu näyttely kertoo 12 kuvataulun avulla yhden puutarhan tarinan, mutta se kertoo myös elämäntavasta. Aino Sibeliuksen pääasiallinen elämäntyö oli säveltäjämiehensä tukeminen, mutta sen ja perheestä huolehtimisen jälkeen tuli puutarha. Aino onkin sanonut, että "puutarha ja musiikki pitävät intressin vireillä".

Aino Sibeliuksen puutarha-näyttelyn koonnut tutkija Tiina Kaila sanoo, että näyttely kertoo Ainon omistautumisesta perheelle, työlle – ja kauneudelle.

– Ainolla oli monia ominaisuuksia, joita hyvä puutarhuri tarvitsee, Kaila muistuttaa. Hän oli taiteellinen ja kätevä käsistään, mutta myös erittäin sitkeä ja jaksoi kokeilla uusia lajeja puutarhassaan.

Näyttelyä varten Tiina Kaila kävi myös Tuusulassa tutustumassa Ainolaan, joka on vieläkin erittäin kaunis paikka. Ainolan puutarhassa kasvaa muun muassa vanhoja ruusuja, pioneja ja monia muita vanhoja perennoja.

– Puutarha on koetettu säilyttää mahdollisuuksien mukaan sellaisena kuin se oli Ainon aikana.

Aino ja Jean Sibelius haudattiin ”Rapalloon”,  heidän lempipaikkaansa puutarhassa. Ainon istuttamat omenapuut kukkivat edelleen keväisin haudan lähellä aurinkoisessa rinteessä.

Aino Sibeliuksen puutarha -näyttely on esillä Hattulassa Lepaan puutarhamuseossa syyskuun 5. päivään saakka.