Mansikoita uhkaava räkättirastas kelpaa ihmisen syötäväksi

Räkättirastaan voi kokata ruoaksi. Suomessa harva jaksaa pienehköjä lintuja varta vasten jahdata, mutta mansikkaviljelyksiltä niitä ammutaan satoaikana poikkeusluvalla jonkin verran.

Kuva: Karri Laihonen / Yle

Metsästäjät Sakari Paunila ja Esa Hell kiertävät haulikot kädessä marjarivistöjen välissä. Parivuotias labradorinnoutaja Heta juoksentelee innoissaan perässä. Piipuissa on kovat paukut, mutta tähtäimeen etsitään vain siivekkäitä marjavarkaita.

Mansikka on kypsää ylöjärveläisellä muutaman hehtaarin mansikkaviljelmällä. Hiukan myöhäisenä kesänä satokausi on päässyt parhaimmilleen vasta heinäkuun puolivälissä.

Räkättirastaat ovat kuitenkin lähes kaikonneet mansikkapelloilta. Se tuntuu yllättävältä, mutta syy on selkeä. Mustikka alkaa olla kypsää, ja räkätille metsien sininen marja on mieluisampi kuin viljelymansikka.

Rastaalla on kehnot pöytätavat

Viljelijän mielestä mustikka voisi kypsyä viimeistään samaan aikaan kuin mansikka. Linnunhäätäjät kutsunut marjanviljelijä Pekka Jokinen saa kärsiä räkättien ruokailusta juuri mansikan satokauden alussa.

– Nämä ensimmäiset marjat kun kypsyvät, niin puolet niistä voi hyvinkin mennä linnunruuaksi, Jokinen laskeskelee.

Jokainen vähänkin mansikkaa viljellyt tietää, mikä räkättirastaan ruokatavoissa on vikana.

– Jos se söisikin koko marjan, niin se voisi tulla joskus täyteenkin se rastas. Mutta kun se menee vaan marjasta toiseen ja hakkaa niitä jokaista, viljelijä huokaa.

Poikkeuslupa piteni

Useimmat lintulajit on Suomessa rauhoitettu kokonaan. Räkättirastas, varis ja muutama muu laji on kuitenkin rauhoitettu vain pesintäaikana, jonka katsotaan jatkuvan heinäkuun loppuun saakka. Niinpä heinäkuiselle räkättijahdille tarvitaan poikkeuslupa, vieläpä tarkasti rajatulle alueelle.

– Viime vuonna oli ensimmäisen kerran mahdollisuus hakea viiden vuoden lupaa kerralla. Aikaisemmin piti aina hakea vuodeksi kerrallaan, Pekka Jokinen kertoo.

Ampujaksi tarvitaan sitten metsästyspätevyyden omaavat henkilöt, mutta sellaiset löytyivät ilman suuria vaikeuksia. 

Jokisen tilan lähiseudulla asuu todennäköisesti tuhansia räkättirastaita. Mansikkaviljelmältä lintuja saadaan saaliiksi muutama kymmenen vuodessa.

Sellainen määrä ei juuri marjansyöntiä vähennä. Tavoite onkin pelotusvaikutus. Pelkkään paukkeeseen lintujen sanotaan tottuvan nopeasti, mutta lajitoverin kuolema ilmeisesti vaikuttaa. Nuoret ja kokemattomat, juuri lentämään oppineet linnut ovat kovapäisimpiä.

Gourmetia, ei perusruokaa

Niin, se ihmisravinnoksi käyttö? Mihinkään kompostiin tätä saalista ei tosiaan heitetä.

– Kyllä me käytetään kaikki linnut omalle lautaselle, Sakari Paunila toteaa.

Miten räkättirastaasta valmistetaan syötävää?

–  Helpoin tapa on ottaa irti rintatäkät eli fileet ja nopeasti paistaa pannulla. Yksinkertainen suola- ja pippurimauste, erittäin hyvää, Paunila selvittää.

Myös keitto- tai pataruokia linnuista syntyy. Kovin vahvasti ei silti ruokavaliota voi rastaisiin perustaa, sillä yhdessä linnussa on vain joitakin kymmeniä grammoja syötävää. 

Suomessa on laskentojen mukaan likimain 1,5 miljoonaa paria räkättirastaita, joten satunnaisen metsästyksen kanta varmaan kestää.  Mansikkamaalta ammutut rastaat ovat vielä pientä verrattuna siihen, minkä verran pikkulintuja joutuu ihmisen syötäväksi esimerkiksi Välimeren alueella.