Suomessa oli terveyskylpylöitä jo 200 vuotta sitten – suositeltiin liikuntaa ja terveellistä ruokaa

Käsitys terveellisestä ruoasta oli kaksisataa vuotta sitten yllättävän samankaltainen kuin nykyään. Myös liikunnan suotuisia vaikutuksia korostettiin.

terveys
Kangasniemellä arkeologisia kaivauksia
Kaivaukset käynnissä Kangasniemen Hokan terveyslähteellä. Jyväskylän yliopistossa historiaa opiskellut Anne Laitinen ja 1700-luvun piirilääkäreistä tutkimusta tekevä Saara-Maija Kontturi osallistuivat kaivauksiin vapaaehtoisina.Ulla Moilanen

1700-luvun lopulla syvällä Etelä-Savon Kangasniemen korvessa sijaitsi lähde, jonka veden uskottiin olevan erityisen terveellistä. Heinolan piirilääkäri Gabriel Starck lähetti vesinäytteen tutkittavaksi valtakunnan pääkaupunkiin ja Tukholman lääkärikollegio totesi, että vedessä on poikkeuksellisen paljon rautaa ja mineraaleja. Ajan muodin mukaisesti Hokkaan päätettiin perustaa terveyslähde.

– Mikä tahansa lähde ei kelvannut terveyslähteeksi, vaan veden piti olla rautapitoista. Silloin ajateltiin, että rauta on terveydelle hyväksi, kertoo Hokan lähteellä kaivauksia tehnyt arkeologi Ulla Moilanen.

Kuureja määrättiin mitä erilaisimpiin vaivoihin, kuten päänsärkyyn ja vatsakipuihin. 1700- ja 1800-luvuilla anemia eli raudanpuute oli varsin yleinen vaiva, johon mineraalipitoisen veden latkiminen on ihan oikeastikin saattanut auttaa.

Lähteillä vierailu oli muodikas kesähuvi

Paitsi terveyttä hoitamaan lähteille mentiin myös viettämään kesäistä vapaa-aikaa perheen ja ystävien kanssa. Mitään nykyaikaista lomakylää Hokan lähteellä ei kuitenkaan ollut, vaan esimerkiksi kartanonisännät majoittivat muualta tulleita säätyläisiä. Lähteelle matkattiin aamulla ja siellä vietettiin koko päivä. Vesi ostettiin pulloissa, ja yksi annos oli 3 desilitraa kerrallaan. Vedenjuonnin lisäksi panostettiin terveelliseen ruokavalioon ja liikuntaan.

– Potilaat ja vieraat esimerkiksi keinuivat ja tekivät kävelylenkkejä. Käsitykset terveellisestä ruoasta olivat 200 vuotta sitten yllättävän samanlaisia kuin nykyään. Esimerkiksi kalaa ja hedelmiä suositeltiin. Teemme parhaillaan maanäytteistä analyysejä, joista saamme tarkemmin tietää, mitä siellä on syöty, arkeologi Ulla Moilanen kertoo.

Hokan lähde sijaitsi kaukana asutuksesta, joten sitä varten rakennettiin metsään kokonaan uusi tie, jonka piti olla niin leveä, että sitä pääsi hevosilla kulkemaan. Lähteen äärelle pystytettiin apteekkirakennus ja jämerä hirsikatos.

Kesällä tehdyissä kaivauksissa on käynyt ilmi, että vieraat viettivät alueella pitempiä aikoja kuin on luultu.

– Ennakko-oletus oli, ettei sieltä tule hirveästi löytöjä, mutta kaivauksissa kuva muuttui. Siellä on ollut isoja perheitä palveluskuntineen, ja aikaa on vietetty viikkojakin. Jälkiä on jäänyt tosi paljon, ruoanlaittopaikkoja, oleskelupaikkoja ja muuta, arkeologi Ulla Moilanen kertoo.

Terveyslähdemuoti oli Euroopan-laajuinen ilmiö, joka rantautui Suomeen Ruotsin kautta. Enimmillään lähteitä oli parikymmentä eri puolilla maata. Vähitellen ajanviettotavat ja terveyskäsitykset kuitenkin muuttuivat, ja pullotettuja kivennäisvesiäkin alkoi olla entistä helpommin saatavilla. Hokan terveyslähde hiipui pikku hiljaa. 1800-luvun puolimaissa vieraita keinuttaneet keinutkin purettiin tai ne lahosivat paikoilleen.