Asiantuntijoiden tiukka vaatimus: Muistisairaiden sitominen pitää lopettaa

Sirpa Pietikäinen, Merja Mäkisalo-Ropponen ja Pirkko Lahti vaativat kovin sanoin muutoksia vanhustenhuoltoon ja etenkin muistisairaiden hoitoon.

terveys
Sairaalassa olevan vanhuksen käsi, jossa on kello ja side.
Yle

Suomi Areenan lavalla Porin Eetunaukiolla istuu kolme tuoleihin sidottua naista: Sirpa Pietikäinen, Merja Mäkisalo-Ropponen ja Pirkko Lahti. Entinen kansanedustaja Mikael Jugner seuraa hiljaisena vierestä.

– Miltä tuntui olla sidottuna, ex-kansanedustaja ja yrittäjä Marjukka Karttunen kysyy kolmikolta.

– On erittäin ahdistava tunne, kun ei pääse liikkeelle silloin, kun haluaa, sanoo europarlamentaarikko ja Alzheimer Europen hallituksen jäsen Sirpa Pietikäinen.

– Kyllä siinä paniikki alkaa iskeä, summaa kansanedustaja Merja Mäkisalo-Ropponen (SDP).

"Rauhoittavien lääkkeiden käyttö on hoitovirhe"

Kolmikon mielestä suomalaisessa terveydenhuollossa yleisesti käytetty muistisairaiden vanhusten sitominen pitäisi lopettaa – ainakin sitomisen tarve pitää pohtia kokonaan uudestaan. Heidän mielestään sitomista ei saa käyttää muistisairaiden kohdalla kuin äärimmäisissä poikkeustapauksissa.

Piti pestä lautasen kokoisia makuuhaavoja. Huuto oli kamala, mutta pakkohan ne oli puhdistaa.

Mikael Jugner

– Muistisairaus ei anna oikeutta sitoa sen enempää kuin sinisilmäisyys tai vasenkätisyys. Sitomalla riistämme perusoikeudet muistisairailta, Sirpa Pietikäinen toteaa.

– Kerran yhdessä paikassa käveli vastaan muistisairas vanhus tuoli selässä. Hänet oli sidottu siihen kiinni, vaikka jalat toimivat, Mäkisalo-Ropponen kertoo.

Fyysisen sitomisen lisäksi asiantuntijakolmikko vastustaa jyrkästi muistisairaiden turruttamista lääkkeillä. Heidän mielestään lääkkeiden yhteisvaikutuksia pitäisi arvioida nykyistä tehokkaammin kaikkien vanhusten kohdalla.

– Rauhoittavien lääkkeiden käyttö on hoitovirhe, jos kaikkea muuta ei ole kokeiltu ensin. Meillä on vaikka kuinka paljon lääkkeettömiä hoitoja, Mäkisalo-Ropponen huomauttaa.

Osa omaisista vaatii sitomista

Myös Merja Mäkisalo-Ropponen ja psykologi ja Muistiliiton valtuuston puheenjohtaja Pirkko Lahti ovat työurallaan joutuneet sitomaan ihmisiä.

– Jouduin sitomaan neurologisella osastolla. Jälkikäteen ajattelin, että moni sitominen olisi voitu jättää tekemättä.

Lahti puolestaan kertoo esimerkin kaukaa menneisyydestä.

– 60-luvun Englannissa mielisairaalassa meitä oli kaksi hoitajaa ja yli sata potilasta. Sidoimme potilaat esiliinoilla kiinni istumaan.

Terveydenhuollon ammattilaiset ovat törmänneet myös siihen, että sitomista suorastaan vaaditaan, etteivät vanhukset vahingoittaisi itseään.

– Olen törmännyt lukuisiin omaisiin, jotka vaativat, että äiti pitää sitoa kiinni, ettei hän kaadu. Olen vastannut, että kuka vain voi jäädä auton alle, kun lähtee ulos, Merja Mäkisalo-Ropponen kertoo.

Kesätöissä mielisairaalassa työskennellyt toimitusjohtaja ja etinen poliitikko Mikael Jugner muistelee puistattavia kokemuksia sitomisen seurauksista.

– Piti pestä lautasen kokoisia makuuhaavoja. Huuto oli kamala, mutta pakkohan ne oli puhdistaa.

Hoivaan lisää päätä ja sydäntä

Hoitolaitosten henkilöstöpula mainitaan usein syynä vanhusten makuuttamiseen sängyissä ja sitomiseen. Asiantuntijoiden mukaan ongelmassa on kyse paljon muustakin kuin rahasta.

Pietikäisen mukaan sekä tavallista hoitohenkilökuntaa että vanhustenhoidon asiantuntijoita tarvitaan lisää.

– Illoissa ja öissä on hoitajia liian vähän. Henkilöstöpulaa ei hoideta sitomalla ja lääkkeillä.

Pirkko Lahti puolestaan vaatii muutosta ajatteluun ja asenteisiin.

– Se ei riitä, että käsipareja on riittävästi. Pään ja sydämen pitää olla mukana hoidossa. Pitää miettiä, miten haluaisi, että minun äitiäni hoidettaisiin.

Tulevaisuudessa muistisairaiden määrä tulee todennäköisesti moninkertaistumaan, sillä vanhusten osuus väestöstä kasvaa. Samalla huoltosuhde heikkenee. Kolmikon mukaan muistisairaiden hoidon ei tarvitse olla kallista.

– Kotitalousvähennys pitäisi saada muistisairaille ja heidän omaisilleen palveluiden käyttöön. Kun ikäihminen sairastuu, diagnoosi pitäisi saada ja hoito pitäisi aloittaa kuudessa tunnissa oireiden ilmenemisestä. Tällä voitaisiin säästää miljoonia, kun hoito ei pitkittyisi, Pietikäinen arvioi.