1. yle.fi
  2. Uutiset

Tässä extreme-urheilun esikoulu: nyt killutaan vaijerin varassa korkeuksissa

Jos benjihyppy tuntuu liian rajulta, omia rajojaan voi ylittää seikkailupuistossa. Somerniemellä Hiidenlinnan metsien seikkailupuistossa lapset ja aikuiset pääsevät ylittämään korkean paikan pelkojaan. Vaijerissa täytyy olla kiinni koko ajan, sillä paikoin seikkailija killuu keskittyneenä – ja ehkä vähän peloissaan – jopa kahdenkymmenen metrin korkeudessa.

seikkailijat
Kaksi naista seisoo korkealla puussa olevalla lavalla.
Eeva Hannula / Yle

Somerniemen kyläteillä on käynyt tänä kesänä vilske, kun Hiidenlinnan ympäristöön on avattu seikkailupuisto. Seikkailuhenkiset ovat löytäneet Sisumetsän puiston, josta he hakevat kokemuksia ja jännitystä ja haluavat rikkoa omia rajojaan.

Kukin makunsa mukaan, sillä seikkailupuistossa voi valita joko helpomman vihreän tai vaativamman punaisen radan. Seikkailuradoilla on vaijeriliukuja ja kiipeilypaikkoja, joissa voi tehdä vaikka Tarzan-hyppyjä.

Radalla pitää käyttää turvavaljaita, kypärää ja hanskoja. Ennen kuin oppaat päästävät radalle, he näyttävät, miten valjaita ja rollereita käytetään radalla. Puiston säännöt kieltävät ottamasta radalle mukaan esineitä, jotka saattavat aiheuttaa sen, että seikkailija takertuu kiinni matkansa varrella.

Radoille ei myöskään ole menemistä sairaana, juovuspäissään tai huumeiden vaikutuksen alaisena. Metelöidä ei saa, että muut voivat keskittyä. Lisäksi alaikäisen pitää saada huoltajansa lupa osallistumiseen.

Turvallisuus ennen kaikkea

Säännöt ja ohjeet on tehty seikkailijan turvallisuuden vuoksi. Kokematon saattaa pelästyäkin taiteillessaan ja tasapainotellessaan puusta puuhun tai telineiden varaan rakennettuja vaijereita, riippusiltoja tai esimerkiksi heiluvia pöllejä pitkin.

Kukaan ei pääse kylmiltään lähtemään radalle.

Tarja Haaranen-Fonsell

Myös osa vaijeriliu'uista on tehty varsin korkealle. Hiidenlinnan parkkipaikan ylitse vilahtaa hetkessä 20 metrin korkuista, 100 metriä pitkää liukua pitkin, missä vauhtiakin tulee jo rutkasti.

– Kukaan ei pääse kylmiltään lähtemään radalle, vaan me käymme lävitse harjoitusradalla tekniikan ja sen, miten ihminen on koko ajan kiinni vaijerissa, kertoo seikkailupuiston opas Tarja Haaranen-Fonsell.

Koeseikkailija: menisin uudestaankin!

Koeseikkailijanamme oli 15-vuotias Hanna-Katariina Hannula. Hänelle huvipuistojen härpäkkeet ovat kyllä tuttuja, mutta seikkailupuistot eivät. Seikkailukokeilu alkoikin helpommasta eli vihreästä radasta. Siinäkin on suosittuja vaijeriliukuja.

– Ei se ollut niin kauhean jännittävä. Kivaa se oli, mutta luulin, että päässä huippaisi enemmän, arvioi Hanna-Katariina seikkailun jälkeen.

– Hyvät näkymät, vaikka liu'uissa ei ehdi katsella ympärilleen. Sitten kun kiipeillään, niin ehtii katsoa kauniita maisemia.

Olin luullut, että päässä huippaa enemmän.

Hanna-Katariina Hannula

Hanna-Katariina kertoo, että kesti vähän aikaa luottaa valjaisiin.

– En ollut varma, kestävätkö ne vai eivät. Uudelleen menisin ehdottomasti!

– Tekniikka on kuitenkin aika helppoa, ei siellä paljoa tarvitse miettiä valjaita tai rollereita, paitsi sellaisissa paikoissa, missä tulee määränpäähän jollekin terassille. Kun lähtee eteenpäin, niin vaijereiden ja rollereiden kanssa täytyy säätää, Hanna-Katariina kertaa kokemustaan.

Hän sanoo hieman pelänneensä alussa, koska radalla on liikkuvia, sienen mallisia jalansijoja.

– Luulin ensin, etteivät ne liiku. Sitten säikähdin hieman, kun ne heiluivat, mutta jännitystä täytyy olla.

Kokemukset vaihtelevat ihmistyypin mukaan

Opas Tarja Haaranen-Fonsell tunnistaa seikkailijassa heti jännityksen ilon. Kokemus elämän ensimmäisestä liu'usta vaihtelee ihmistyypin mukaan.

– Toisille ensimmäinen liuku voi olla ihan kauhea, eli siinä voi joutua odottamaan monta minuuttia, että uskaltaa koota itsensä henkisesti. Toiset taas vaan menevät. Toiset saavat siitä riemun, toiset pelon. Toisella kierroksella useimmiten pelko vaihtuu riemuksi.

Seikkailija tekee ilmassa koko ajan jotakin. Hän väkertää turvatekniikkansa kanssa, keskittyy siihen, miten radalla etenee, mutta joutuu myös temppuilemaan ja voimistelemaan.

– Tässä täytyy olla uskallusta. Kun alla on ilmaa, niin täällä on muutaman kerran käynyt niin, että ihminen ei uskallakaan enää mennä radalla uuteen tehtävään, kertoo Tarja Haaranen-Fonsell.

Hän kuitenkin muistuttaa, että jos seikkailijan rohkeus pettää, niin henkilökunta pystyy päästämään tämän aina alas.

Lue seuraavaksi