Eri alojen asiantuntijat: Suomalainen koulu on maailman paras – se ei vain ole kovin hyvä

Kansainvälisesti ylistetyt Suomen koulut valmistavat maailmaan, jota ei ole enää olemassa, kotimaista koulutusjärjestelmää tarkastelleet asiantuntijat sanovat.

Kotimaa
Oppilaita luokassa matematiikan tunnilla.
Petri Aaltonen / Yle

Tiedon määrä ja saatavuus on räjähtänyt, eikä oppiminen ole enää entiseen tapaan sidoksissa kouluihin ja oppilaitoksiin. Ihmiselle voi olla enemmän hyötyä vapaa-ajalla pelatusta kännykkäpelistä kuin äidinkielen sijamuotojen opettelusta ja englantia oppii paremmin fantasiakirjoja lukemalla kuin sanalistoja tankkaamalla. Suomalaisen koulun tulisikin opettaa ennen kaikkea oppimaan, neuvovat koulutuksen tulevaisuutta pohtineet asiantuntijat.

– Oppiminen vaatii altistusta ja kiinnostusta. Nykyinen kotimainen koulu altistaa upeasti, mutta ei ruoki riittävästi kiinnostusta. Meillä pitää olla laaja tarjonta, mutta jatkossa pitää keskittyä enemmän myös oppilaiden vahvuusalueisiin, sanoo muun muassa pelien ja oppimisen suhdetta tutkinut filosofian tohtori Lauri Järvilehto.

Järvilehto selvitti yliopistoista, ministeriöistä, järjestöistä, yrityksistä ja koulumaailmasta tulleiden asiantuntijoiden kanssa suomalaisen koulutuksen menestystekijöitä ja sudenkuoppia Sitran Uusi koulutus -hankkeessa puolen vuoden ajan. Lopputulos kuulostaa Pisa-menestykseen tuudittautuneessa Suomessa musertavalta.

– Suomalainen koulu on maailman paras. Se ei vain ole kovin hyvä, Järvilehto tiivistää.

Asiantuntijoiden mukaan suomalainen järjestelmä kouluttaa erittäin hyvin maailmaan, jota ei ole enää olemassa. Yhteiskunta muuttuu ja ammatteja syntyy ja kuolee entistä nopeammin, mihin koulut eivät tällä hetkellä pysty vastaamaan.

Ongelma ei ole oppilaissa vaan oppilaitoksissa

Nuorten on koulussa totuttauduttava muutokseen ja harjaannuttava elinikäiseen oppimiseen, hankkeen osallistujat peräänkuuluttavat. Koulu, joka ei tunnista ihmisten erilaisia vahvuuksia ja taitoja, ei asiantuntijoiden mukaan hoida koulutustehtäväänsä kunnolla.

– Oppimisen pitää olla hauskaa. Se on oppimisen ydin ja pakollista, jotta pärjäämme jatkossa. Hauskuutta ei kuitenkaan kannata ymmärtää väärin – se ei ole vain leikkiä, laulua ja tanssia. Ehkä täsmällisempää olisi puhua mielekkyydestä, Lauri Järvilehto toteaa.

Esimerkiksi käsillä tekeminen, sosiaaliset taidot, intohimot ja kiinnostuksen kohteet ovat nykykoulussa toissijaisia, mutta lopulta ne voivat olla oppilaan tulevaisuuden kannalta olennaisia. Sitran hankkeeseen osallistuneen luokanopettajan Maarit Korhosen mukaan jokainen oppilas on kiinnostunut jostain. Mielenkiintoa on vain ruokittava ja oppilasta kannustettava itsensä kehittämiseen.

– Ala-asteen ympäristöopin kirjassa esimerkiksi kerrotaan nahkiaisten lisääntyvän puroissa. Miten koululainen voi pitää sen opettelua mielekkäänä – hän ei tiedä, mikä on nahkiainen, mikä on puro tai mitä lisääntyminen tarkoittaa, Korhonen kysyy.

Kokeneen opettajan mielestä suomalaisissa kouluissa opetussuunnitelmia noudatetaan liian kirjaimellisesti. Paras tapa opettaa vaihtelee oppilaiden mukaan.

– Meillä on mielikuva tasa-arvosta, kun kaikilla on samat oppikirjat ja opintosuunnitelma. Oppilaita eivät kuitenkaan kiinnosta samat asiat Kulosaaressa ja Kuusamossa. Toiset kaipaavat oppiakseen sata tuntia matematiikkaa ja toiset kymmenen, Maarit Korhonen sanoo.

Uusi koulutus -hankkeen asiantuntijat haluaisivat muuttaa koulutuksessa vallitsevat tekemisen mallit. Tasa-arvoisuuden ihanteen he korvaisivat oikeudenmukaisuudella.

– Sen sijaan, että tarjotaan kaikille sama kuten nyt, pitäisi oikeudenmukaisesti kaikille antaa tarpeidensa mukaan, filosofian tohtori Lauri Järvilehto selventää.

Opettajakoulutus ja koulujärjestelmä uusiksi? 

Tarvittavat koulujärjestelmän muutokset eivät vaadi lisää rahaa, mutta vanhat ajattelutavat on heitettävä roskakoriin, Uusi koulutus -hankkeen osallistujat alleviivaavat. Esimerkiksi oppilaiden arviointi pitäisi miettiä uusiksi. Yksi vaihtoehto on taso-malli, jossa seuraavalle portaalle pääsee aina, kun on oppinut edellisellä portaalla vaadittavat tiedot.

– Jokainen peli on itse asiassa myös oppimiskokemus. Mitä jos koulussakin ryhdyttäisiin käyttämään numeroiden sijasta peleistä tuttuja tasoja? Esimerkiksi tason viisi matemaatikko. Nyt kymppi on uuden oppimisen kannalta huonoin mahdollinen arvosana, koska se ei kerro, miten kehityt eteenpäin, Lauri Järvilehto ehdottaa.

Myös opettajakoulutus kaipaa hienosäätöä. Tietojen ja taitojen perehdyttämisen lisäksi opettajan pitäisi osata valmentaa oppilaita itseohjautuvuuteen.

– Opettajien taidot olla läsnä, kuunnella ja reagoida ovat paljon tärkeämpiä kuin se, että osaa luennoida ja puhua. Muuttuva aika vaatii myös opettajilta uusia taitoja ja sitä, että he pyrkivät parhaimpaansa, Helsingin yliopiston kasvatustieteen professori Kristiina Kumpulainen toteaa.

Opettajia tulisikin asiantuntijoiden mukaan kannustaa siihen, että he päivittävät osaamistaan ja pysyvät kiinni ajassa.

– Suomen opettajilla on jo suuri vapaus, mihin meidän menestyksemme perustuu. Meillä ei kuitenkaan ole ratkaisuja siihen, miten palkita hyviä opettajia ja sanktioida huonoja. Olemme valtavasti kunnioittaneet tiedollista osaamista, mutta nyt vaaditaan ihan muuta. Opettajan pitää kehittyä koko työuransa ajan ja siinä meillä on opettelemista, opetus ja kulttuuriministeriön kansliapäällikkö Anita Lehikoinen kommentoi Uusi koulutus -hankkeen johtopäätöksiä Porin Suomi Areenassa.

Ainoastaan ylempien hallinnon tasojen uudistukset eivät kuitenkaan riitä. Ajatusten tuuletusta kaivataan ministeriön ja opettajankoulutuksen lisäksi myös luokkahuoneissa.

– Meidän opettajien pitäisi saada muutettua se, että osaisimme olla hiljaa ja kuuntelisimme oppilaita, luokanopettaja Maarit Korhonen toteaa.