Karhumiehet ovat homokulttuurin äijäosasto

Erilaiset seksuaalivähemmistöjen alakulttuurit nousevat esiin myös Suomessa. Yksi tällainen ryhmä on karhumiehet, joka on vaihtoehto joskus pinnallisena pidetylle homokulttuurin valtavirralle. Karhuristeily houkutteli paikalle myös runsaasti ulkomaalaisia osallistujia.

kulttuuri
Kaksi parrakasta miestä.
Antti Eho ja brittivierasJussi Mankkinen / Yle

Taivas on harmaatakin harmaampi ja sadepisarat tapailevat yhä villimmin keinuvaa aallokkoa, mutta M/S Emma on valmiina lähtöön. Laiva on lastattu yhdellä drag-kuningattarella ja 160 raavaalla miehellä, joilla useimmilla on parta ja perusmiehen ulkonäkö. Drag-kuningattaren eli Jukka K:n rooli on houstaaminen.

Karhuista eli maskuliinisista ja karvaisista miehistä tuli näkyvä osa amerikkalaista homokulttuuria 70-luvun lopulla. Suomessa karhut saunovat, käyvät risteilyillä ja viettävät rennosti aikaa yhdessä vaikkapa makkaraa paistellen ja kaljaa juoden.

– Karhukulttuurista puuttuu sellainen turhantärkeys, kaikki saavat olla juuri sen näköisiä ja sen kokoisia kuin ovat. Tämä on sellaista äijämeininkiä, Bears on Board -risteilyjä jo useamman vuoden ajan järjestänyt Antti Eho toteaa.

Toisaalta karhukulttuuriin voidaan liittää myös Tom of Finland -kuvasto ja fetissejä nahasta rintakarvoihin ja muskeleihin.

Vaihtoehtokulttuuria

Karhuilusta on myös muodostunut vaihtoehto railakkaammalle ja ulkonäkökeskeisemmälle nuorten homokulttuurille.

– Jos elää tällaisessa aikuisten miesten homokulttuurissa, niin on oikeastaan aika vähän sellaisia paikkoja joissa voi tavata saman ikäisiä ihmisiä. Me tällaiset yli nelikymppiset ja siitä aikuisemmat homomiehet monesti ei olla sellaisia, mitä valtavirta yleensä haluaa, eli sitä kaunista nuorta poikaa, jolla on tissit oikeassa paikassa, Paavo Pyykkönen kertoo ja sanoo samaan hengenvetoon, että tilausta tällaisille tapahtumille todellakin on.

Parrakas mies.
Paavo PyykkönenJussi Mankkinen / Yle

– Nyt kun homot saavat olla mitä ovat, myös eri-ikäiset homot tulevat esiin. Ja kun ihminen kasvaa, hän ei välttämättä enää halua olla mukana pintaliitojutuissa, eikä kaikki ole enää yhtä hienoa ja uutta kuin se joskus on ollut. Tässä mielessä karhukulttuuri ei ole vastakulttuuria, vaan kyseessä on ikään kuin tasapainottava juttu, Pyykkönen jatkaa.

Parraskas mies.
Mikael ja komea partaJussi Mankkinen / Yle

Myös Mikael viihtyy laivalla.

– Minulle tämä tällainen on niin kuin ilmaa jota hengitän. Nämä ovat ne ihmiset, joiden kanssa haluan olla, joiden seurassa viihdyn ja joista tykkään.

Parta kasvaa

Bears on Board -risteilyllä riittää suosiota myös Suomen rajojen ulkopuolella. Tänä vuonna mukana oli venäläisiä, virolaisia, ruotsalaisia, brittejä ja espanjalaisia karhuja. Komein parta -kilpailuun osallistunut Kent Espanjasta paljastaa, ettei juuri hoida näyttävää partaansa.

– Käyn suihkussa päivittäin, pesen hiukseni ja partani ja siinä se on. En siihen kauheasti käytä aikaa.

– Parta merkitsee minulle paljon: se on osa persoonallisuuttani, ja se kertoo elämäntavoistani, ja ehkä karhukulttuuristakin, Kent tarkentaa.

Partakilpailu ratkaistiin huutoäänestyksellä, ja sen voitti muuten Venäjän Vitali.

Paidaton tiskijukka.
DJ Chris CamplinJussi Mankkinen / Yle

Teknosta kasariin

Karhuristeilyn pääesiintyjänä oli tänä vuonna lontoolainen DJ Chris Camplin, joka on vaikuttanut pitkään suurkaupungin underground-kuvioissa.

– Lontoossa karhukulttuurin klubiskene voi hyvin, vaikka kaupungissa onkin paljon jakautuneisuutta. Lontoossakin meillä on karhuristeily, joka kulkee Thames-jokea pitkin. Lisäksi meillä on Bear Week -tapahtuma ja lauantainen klubi-ilta.

– Kun olin nuorempi ja menin mukaan gay-kuvioihin, näin parrakkaita kundeja, pidin heidän tyylistään ja kasvatin itsellenikin parran. Sieltä imagoni tulee, otan paljon vaikutteita muilta homomiehiltä, Camplin sanoo.

– Tällaisissa tapahtumissa soitan yleensä diskoa, kasarimusaa, housea ja teknoa. Haluan yleensäkin soittaa musiikkia useasta eri genrestä. Itse pidän monen tyylisestä musiikista. Ei ole hyväksi rajoittua yhteen genreen, vaan pitäisi olla avoin kaikenlaiselle musiikille.

Camplin on alunperin klassisesti koulutettu pianisti.

– Kyllä, siitä on ollut minulle hyötyä, se on auttanut minua ymmärtämään musiikkia paremmin.

Yökerhoa muistuttava laivaravintola.
Jussi Mankkinen / Yle

Alakulttuurin alakulttuuria

Karhukulttuuri on alakulttuurin alakulttuuria, mutta onko tällaisesta positiosta sitten hyötyä vai haittaa?

– Minun mielestäni tällaisesta on pelkästään hyötyä, Antti Eho toteaa.

– Tulen itse alakulttuureista, olen pyörinyt Helsingin ja Suomen teknoskenessä 90-luvun alusta saakka, ja tämä on ollut minulle aina ikään kuin toinen koti. Tällainen asema luo valtavasti mahdollisuuksia, tänne voi tuoda toinen toistaan mielenkiintoisempia artisteja, tuoda sellaista musiikkia ja meininkiä, mitä ei ehkä muualla ole.

Kello alkaakin jo lähestyä kymmentä, ja risteily on pian ohitse.