Tämän viikon keskiviikkona raskaan rockin fanit vaeltavat sankoin joukoin Hämeenlinnan Kantolan tapahtumapuistoon. Syynä on australialaislähtöisen megabändin AC/DC: n Rock or Bust –nimeä kantavan mailmankiertueen Suomen keikka.
Useita kertoja aiemminkin Suomessa esiintynyt yhtye on tottunut soittamaan täysille areenoille ympäri maailmaa, eikä tämän kertainenkaan keikka tee poikkeusta. Lippuja on myyty tähän mennessä reilusti yli 52 000 kappaletta.
Mutta mikä on yhtyeen musiikin salaisuus? Mikä AC/DC:n musiikissa viehättää? Kysymyksiin vastaa pitkän linjan oululaisfani Jouni Ylisuutari.
– AC/DC:n musiikissa on runsaasti erilaisia asioita, jotka antavat paljon: tiukkaa kitarariffiä, tanakkaa rytmiryhmää ja kun siihen päälle joku karjuu miehekkäästi, niin eihän sitä enempää tarvita. Siinä on rock'n rollin perusasiat, toteaa Ylisuutari.
Tiukkaa kitarariffiä, tanakkaa rytmiryhmää ja kun siihen päälle joku karjuu miehekkäästi, niin eihän sitä enempää tarvita.
Jouni Ylisuutari
Fanius kestää vuosikymmenet
AC/DC:n kohdalla fanien uskollisuus on pysyvää laatua. Ken joskus on menettänyt sydämensä australialaisviisikolle, säilyy fanina hamaan loppuun saakka. Ylisuutarinkin innostus yhtyeen musiikkiin syttyi jo lähes 40 vuotta sitten.
– Olisiko ollut 70-luvun lopussa tai ihan 80-luvun alussa, kun lainasin kaverilta C-kasetilla yhtyeen musiikkia ja se potkaisi kerralla päähän.
Yhtyeen musiikki ei soi suomalaisilla radioasemilla muutamaa poikkeusta lukuunottamatta juuri lainkaan, mutta silti jokainen AC/DC:n levy myy Suomessa kultaa ja jopa platinaa. On siis syytä kysyä vannoutuneelta fanilta, miten tämä on mahdollista?
– Bändin musiikki siirtyy isältä pojalle ja äidiltä tyttärelle eli se periytyy. Kun perusasiat on kunnossa, niin rehellinen rock'n roll puree aina. Sellainen musiikki löytää kyllä tiensä ihmisten luo ilman jatkuvaa radiosoittoakin, arvioi Jouni Ylisuutari yhtyeen suosiota.
AC/CD:n fani ei keikalla pety
Yhtyeiden megaluokkaan jo ajat sitten noussut AC/CD tietää, mitä yleisö on tullut keikoilta hakemaan, ja sitä se myös saa. Kulissit ovat kolossaaliset, äänentoisto ja valot massiiviset, mutta kaikesta suureellisuudestaan huolimatta yhtye ei ole kadottanut olennaisinta: niitä biisejä, joita yleisö on tullut kuuntelemaan.
– Tiedän, että en tule pettymään. Hieman tosin jännittää, miten kitaraosasto toimii, kun eläköityneen Malcom Youngin tilalla on nyt uusi mies. Toisaalta ei tuohon bändiin huonoa miestä otettaisikaan, Ylisuutari tuumii luottavaisena.
– Itsekin bändissä soittavana ja joitakin AC/DC:n biisejä soittaneena tiedän, että näennäisen yksinkertainen musiikki on usein kaikkein vaikeimmin soitettavaa.
Lainasin kaverilta C-kasetilla yhtyeen musiikkia ja se potkaisi kerralla päähän.
Jouni Ylisuutari
Musiikkimaku ja fanius syntyy usein nuoruudessa
Ihmisten musiikkimakua ja sen syntyä on tutkittu paljon, ja tulokset ovat yhteneväisiä. Nuoruusvuosina omaksuttu musiikki säilyy usein suosikkina loppuun saakka.
Toki uusiakin kiinnostuksen kohteita löytyy matkan varrella, mutta varhaisvuosien suosikkibiisit ja artistit pitävät pintansa. Niin on myös faniuden laita.
– Minä olen ajatellut sen niin, että kun nuori herkimmässä iässään siinä 15-vuoden paikkeilla alkaa kuunnella jotain musiikkia, se kantaa loppuun saakka. Minulla se oli silloin perusrokkia, esimerkiksi Hurriganesia ja AC/DC:tä. Sen jälkeen muiden bändien on ollut melko vaikea valloittaa meikäläisen sydäntä. Se on mielestäni sitä faniutta, Jouni Ylisuutari pohtii.