Suomalainen naudanliha tulee maidontuotannon vuoksi syntyvistä vasikoista

Suomessa käytetään ja tuotetaan paljon maitotuotteita. Naudanliha tulee ikään kuin siinä samassa, kun lypsylehmille syntyy vasikoita. Muualla maailmassa syödään lähinnä liharotuisia eläimiä, minkä takia ulkomainen pihvi voi maistua erilaiselta kuin suomalainen.

Kotimaa
Maitotila, lehmä
Juuso Valkonen / Yle

Lihantuotantoa Suomessa voi kutsua maidontuotannon sivutuotteeksi, jos asiaa hieman kärjistää, sanoo neuvotteleva virkamies Pekka Sandholm maa- ja metsätalousministeriöstä.

– Maidon sivutuotteena tulee niitä vasikoita, joista pääosa meidän lihantuotannostamme tulee, Sandholm sanoo.

Vasikoita ei teurasteta heti vaan vasta, kun ne aikansa kasvavat. Sandolm sanoo, että maitotilat haluavat nopeasti eroon vasikoista ja myyvät ne muutaman päivän ikäisenä. Vasikat menevät tiloille, joissa ne kasvatetaan noin parivuotiaiksi ja laitetaan lihoiksi.

Lypsylehmät taas teurastetaan yleensä hieman vanhempina, noin viisivuotiaina. Se tapahtuu, kun niiden terveys pettää, maidontuotanto osoittautuu liian matalaksi tai esimerkiksi huomataan, että lehmää on huono lypsää lypsyrobotilla, Sandholm kertoo esimerkkejä.

Liharotuisen pihvi on marmoroitunut

Muualla maailmassa naudanliha tulee yleensä liharotuisesta naudasta, joka on jalostettu nimenomaan lihantuotantoa varten.

Sandholm sanoo, ettei hän suoraan sanoisi, että liharotuisen naudan liha olisi kiistatta maitorotuisen eläimen lihaa parempaa. Makuun vaikuttavat monet asiat, kuten se, mitä eläin on syönyt.

– Liharotuisten kohdalla puhutaan marmoroituneesta lihasta. Siinä on enemmän rasvaa kudosten välissä, ja joidenkin mukaan se antaa enemmän makua. Tietenkin, kun liharotuiset ovat lihaksikkaampia, niistä saa myös isompia pihvejä.

Sandholmin mukaan myös maitotilojen lihoiksi laittamat entiset lypsylehmät ovat kelpoa lihaa.

– Kulinaristit taitavat pitää etenkin niiden fileitä erinomaisina. Meillä jauhelihaa kulutetaan poikkeuksellisen paljon – sekin on erikoispiirre – ja siinä niiden liha on erinomaista raaka-ainetta.

Liharotuisten kohdalla puhutaan marmoroituneesta lihasta. Siinä on enemmän rasvaa kudosten välissä, ja joidenkin mukaan se antaa enemmän makua. Tietenkin, kun liharotuiset ovat lihaksikkaampia, niistä saa myös isompia pihvejä.

Pekka Sandholm

Yhä useammalla tilalla kasvatetaan liharotuista karjaa

Suomeen on viime vuosina tullut entistä enemmän tiloja, joissa kasvatetaan nimenomaan liharotuisia nautoja.

Sandholm sanoo, että lihan kysyntä Suomessa kasvaa, mutta maidon sivutuotteena tulee jopa entistä vähemmän lihaa. Syynä on se, että maidontuotanto on entistä tehokkaampaa, joten lypsylehmiä ja niiden vasikoita tulee aiempaa vähemmän. Määrän vähenemisen vuoksi maitorotuiset naudat kasvatetaan nykyään entistä isommiksi ennen teurastusta.

Sandholmin mukaan moni maitotila siirtyy liharotuisten nautojen kasvatukseen esimerkiksi sukupolvenvaihdoksen yhteydessä.

Suomeen tuodaan myös jonkin verran naudanlihaa ulkomailta, sillä sen tuotanto ei ole aivan yhtä suuri kuin kysyntä.

Munivia kanoja ei haluta syödä

Sivutuotantoa syntyy myös muualla maataloustuotannossa. Osin se päätyy elintarvikkeiksi, osin ei.

Yle kertoi viime kuussa, että Suomessa teurastetaan vuosittain satoja kilejä vuohenjuuston takia, koska vuohenliha ei kelpaa suomalaisille. Kananmunien tuotannossa ylijäämätuotantoa edustaa päätuotetta edeltävä sukupolvi eli kana. Kanoille ei ole hirveästi käyttöä ihmisravintona, vaan niistä tehdään korkeintaan rehua.

– Aika vähän niitä elintarvikkeeksi päätyy. Suomalainen kuluttaja on vaativa, ja broileria saa niin halvalla, että kananliha ei oikein kelpaa, Sandholm sanoo.