Sananen – Kemiaa puistossa

Puistokemiaa esiintyy enemmän kuin ensinäkemältä näyttäisi. Kun vierekkäisillä penkeillä leiriä pitävät kesämiehet ja vastarakastuneet, ollaan monimutkaisten kemiallisten kaavojen ristitulessa.

Näkökulmat
Mikko tutustuu lähemmin Igoriin.
Arvo Vuorela / Yle

Juuri kemia ei koulussa kiinnostanut. Olisi pitänyt. Nyt on käynyt selväksi, että kemia tätä kaikkea pyörittää. Se ohjaa kättämme ja katsettamme. Se saa meidät tuntemaan itsemme paremmiksi ihmisiksi. Se saa kivun ja nälän kaikkoamaan, röplöttävän ympyrän sulkeutumaan.

Minä olen se, joka jää tuijottamaan puistokemistejä. Katseeni ei tuomitse, jos ei vihlovasti kadehdikkaan. Miten noin kova penkki voikaan muuttua Zynden ja Joren luontevaksi divaaniksi. Miehet katsovat siinä urheiluruutua. Siltä meidän ”töihin” nylkyttävien otusten käynnin täytyy näyttää. Paljon hikeä ja väkisin puskemista, ilman toivoa onnistumisesta. Välillä puistokemistit katsovat Poliisit-sarjaa. Tosi-tv tulee suorastaan iholle.

Juuri nyt Zyndellä ja Jorella ei ole nälkä eikä satu. Kiitos kemian. Rakastuneella on sama tilanne. Kun rakastuminen iskee, pönttö alkaa pöhisemään. Kotiviiniämpäri on rauhallinen verrattuna rakkauden suureen kirnuun, kehossasi.

Suomen köyhät ja kipeät odottavat jo purutablettia.

Ihan alkuun elimistö pumppaa morfiinin kaltaisia aineita, jotka vievät nälän ja kivun, vahvistaa professori. Suomen köyhät ja kipeät odottavat jo purutablettia. Jospa ihminen voisi vielä tuntea (kemianteollisuuden avulla) keittokomerossaan yksin suuren rakastumisen huuman! Siihen rahat riittäisivät.

Rakastuminen ei ole tunne. Se on niin hyvin mitattavissa oleva asia, että osa poliitikoista vaatii sitä jo verolle.

Rakastuminen on tulosteena paljon mielenkiintoisempi kuin vaikkapa sepelvaltimotauti. Muutoksia on testosteronissa, kortisolissa, dopamiinissa, serotoniinissa ja mantelitumakkeen toiminnassa. Jos ajattelen naisen aprikoosia, se on mantelitumake joka viimeistelee herkun.

Tyhmentääkö rakastuminen? Toivottavasti. Ei se vanhaa kunnon lobotomiaa kuitenkaan vastaa. Älykkäällä analysoinnilla elämänsä pilannut ihminen suorastaan odottaa, että joku tulisi ja veisi. Ihminen on onnellisimmillaan, kun on jonkun vietävänä. Possujunassa, rattaissa, pulkassa, maailmanpyörässä, ravintolavaunussa, arkussa tai innokkaan partnerin käs`kynkässä.

Rakastuminen on tulosteena paljon mielenkiintoisempi kuin vaikkapa sepelvaltimotauti.

Takaisin puistoon. Kesämiehet ja rakastuneet hakeutuvat samoihin puistoihin. Olenkin aina miettinyt mitä kummallista puistoissa on. Olen aavistanut, että outous ei liity pullasorsiin eikä lapsellisiin tekolampiin. Puistot ovat niille, jotka noudattavat oikeita kemiallisia kaavoja. Se on tiettyinä sunnuntaina melkein muusta yhteiskunnasta irrallaan höllyvä saareke. Jos sinne veisin laitteen, joka keräisi ilmasta usvaksi tihentyneet serotoniinit, dopamiinit ja testosteronit, olisi pian edessä suodattimen vaihto.

Vielä laboratorioon. Rakkauden putkiloissa on paljon hyvää tavaraa. Koska tuotteistaminen on päivän sana, rakkausseerumista tulee todennäköisesti yhdistelmälääke. Sopivina kuureina yksinäinen vanhus rakastuu vielä itseensä ja kuolee onnellisena.

Rakastunut mies on myös tavoittelemisen arvoinen. Kun rakkauden smoothie linkoaa tavaraa miehen sisällä, hänen testosteronituotantonsa puolittuu. Se lisää hänen pehmeyttään. Hän haluaa olla pehmeä ja hyvä.

Tämä kaikki avaa näkymiä rauhaan ja rakkauteen. Isis ei sitä aikoinaan tiedostanut. Nyt olisi aika - Isis ja muut.

Maallikkosaarnaaja Maasola