Rapusaaliilla ei enää omakotitaloja maksella

Rapukauden alku tulee todennäköisesti olemaan varsin rauhallinen, saksiniekat ovat viileiden vesien takia vasta piiloissaan uusimassa suojakilpiään. Kotimainen jokirapu on joutunut väistymään huolestuttavan monilla vesialueilla tulokaslajin alta, kotimainen rapumme ei kestä täpläravun mukanaan tuomaa rapuruttoa.

Kotimaa
Jorma Louhelainen.

– Olen kuullut puhuttavan aivan vakavana totena, että takavuosikymmeninä esimerkiksi Pielisjoki oli sellainen rapujoki, että sen antamilla saaliilla maksettiin eräskin omakotitalo. Nyt tilanne on toinen, eikä Pielisjoen jokirapujen takia juuri tarvitse vettä kattilassa keitellä, kertoo ProAgria Pohjois-Karjalan kalastusmestari Jorma Louhelainen.

Louhelainen on ravustanut mopoiästä lähtien, ja seurannut rapuruton rantautumista paikallisiin vesistöihin.

– Rapurutto on todennäköisimmin saapunut Suomeen Amerikan suunnalta laivojen pilssivesien mukana. Tulokaslaji täplärapu kantaa ruttoa mukanaan ja sietää sitä. Meidän oma jokirapumme sen sijaan ei taudin kanssa pärjää, vaan jokiravun kanta on menetetty niistä vesistöistä, joihin rutto leviää, Louhelainen kertoo.

Ravusta vastuullisesti!

Rapuruton pysäyttämiseksi kalastusmestari peräänkuuluttaa vastuuta rapumertojen liottajillta.

– Taudin itiöt siirtyvät erittäin herkästi, joten pallo tässä asiassa on ravustajilla. Maltetaanko desinfioida veneet, pyydykset ja vaikka kumpparitkin, kun siirrytään vesistöstä toiseen? Osataanko olla huolellisia myös täkynä käytettävien syöttikalojen suhteen? Rapuruton leviäminen olisi estettävissä, mutta riittääkö ravustajilta ymmärrystä asiaa kohtaan, pohtii Louhelainen.

Kalastusmestari Jorma Louhelainen itse pakastaa useamman kuukauden ajaksi rapumertojen täkyinä käyttämänsä särkikalat, ja huolehtii tarkasti myös muut pyyntivälineet.

– Ei tämä mikään mahdoton homma ole. Kyse on kuitenkin sen kokoluokan asiasta, jota emme voi jälkikäteen paikkoa. Joko turvaamme kotimaiselle jokiravulle rutosta puhtaan elintilan nyt, tai sitten hyväksymme sen, että laji menetetään, Louhelainen toteaa.

Oma lukunsa ravustuksessa on myös salapyynti, jota sitäkin on. Mahtaneeko luvatta ravustaja kantaa vastuunsa jokiravun tulevaisuudesta, kun muutkaan muodollisuudet eivät maistu?