Virsihistorian asiantuntija: Virsikirja kaipaa entistä räväkkyyttään

Sanotaan, että virsikirja on yhteiskunnan peili. Monen mielestä tuon peilin antama kuva kirkkokansasta on pahasti vääristynyt. Entisaikojen radikaalit köyhälistön virret on karsittu nykyisestä virsikirjasta pois.

Kotimaa
Henkilö pitää virsikirjaa kädessään.
Pentti Palmu / Yle

Virsihistorian tuntiopettajana Sibelius-Akatemiassa työskentelevän Pekka Kivekkään silmät kipunoivat innosta, kun hän puhuu yhteiskunnallisesti kantaa ottavista virsistämme.

Kivekäs oli 1980-luvulla virsikirjakomitean runoilija-avustaja, kun nykyistä virsikirjaamme rakennettiin.

Nykyinen virsikirja valmistui vuonna 1986, ja se otettiin käyttöön vuoden 1987 alusta.

Köyhälistön suosikkivirren suomensi… Elias Lönnrot!

Yksi Suomen suosituimmista köyhälistön virsistä on ollut Valittaa täytyy totta.

– Ruotsalainen piispa Haqvin Spegel kirjoitti sen jo 1680-luvulla Vanhan testamentin psalmin 58 pohjalta, Kivekäs valistaa.

Elias Lönnrot Lönnrot suomensi Spegelin virren vuonna 1864. Suomenkieliseen virsikirjaan Lönnrotin versio pääsi 1886 numerolla 381. Sen kaksi ensimmäistä säkeistöä kuuluvat näin:

1.Valittaa täytyy totta
ja surra suuresti,
kun vääryys vallan ottaa
ja pahuus paisuupi.
Mykäkskö tuli kerran
jo kaikki maailma,
kun oikeutta Herran,
ei kenkään julista?

  1. Nyt petos vilppi täällä
    on noussut kunniaan,
    on valhe valheen päällä
    ja vääryys voimissaan.
    Ei köyhän, kurjan ääntä
    viattomuudessaan
    kuunnella, rikas vääntää
    lait myöten tahtoaan.

Kurjaliston virrestä työväenlauluksi

Lönnrotin suomennos virrestä Valittaa täytyy totta tuli vähäväkisten suosikki.

Virsi oli virsikirjassamme liki sellaisenaan tasan sata vuotta – vuodesta 1886 vuoteen 1986. Vuoden 1938 virsikirjauudistuksessa tosin virren kieliasua ja sen ensimmäistä säkeistöä sormeiltiin – ja samalla virsi sai uuden numeron 440. Virsi 440 alkaa sanoin Jo vääryys vallan saapi.

– Etenkin Lönnrotin alkuperäisen tekstin toisesta säkeistöstä tuli nousevan työväenliikkeen suosikki 1900-luvun alussa. Mummot saapuivat työväentalon kokouksiin virsikirja kainalossa.

Sisällissodan punavankileireillä virrestä tuli myös pilkkalaulu. Tarinoiden mukaan virttä on veisattu myös teloitusmontun reunalla.

Punavirsilegendat elävät yhä kummitusjuttuina

Tästä punaisesta virrestä on vuosikymmenten ajan liikkunut runsaasti legendoja ja kummitusjuttuja.

– Naisäänten kuultiin veisaavan virttä punaisten hautapaikoilla ja teloituspakoilla jatkuvasti. Sitä ei saatu loppumaan, vaikka sitä kohti ammuttiin. Valkoiset vartiomiehet menettivät hermonsa, Pekka Kivekäs kertoo.

– Se on aivan selvää, että se oli työväestön protesti kirkolle, joka oli unohtanut köyhien ja sorrettujen aseman. Siitä ei ole epäilystäkään.

Lönnrotin suomennoksesta tuli osa työväenperinnettä, punavirsi. Tutkijat ovat verranneet sitä jopa Kansainväliseen.

Klassikko liian kovaa kamaa kirkolle?

Alkuperäinen, vuoden 1886 virsikirjan virsi 381 – ja vuoden 1938 virsikirjan virsi 440 – poistettiin nykyisin käytössä olevasta virsikirjasta vuonna 1986.

– Virallinen selitys on se, että virsikirjasta haluttiin karsia pois kaikki sellaiset virret, joita ei juuri koskaan veisattu, Pekka Kivekäs kertoo.

– Mutta saattaahan olla, että virren sanat olivat ainakin osalle papistoa liian kovaa kamaa.

Jumalakuvakin muuttuu – virsikirja sen mukana

Pekka Kivekäs sanoo, että kirkon jumalakuva oli sotien jälkeen murroksessa.

– Virren 381 (440) – ja etenkin sen taustalla olleen psalmin 58 – jumalakuva on kostava, kiivas, vastustajansa vereen hukuttava.

– Kirkon jumalakuva muuttui 1950-luvulta alkaen. Siihen vaikuttivat papiston sotakokemukset, ennen kaikkea niin sanotut asevelipapit.

Kivekäs arvelee, että jumalakuvan muutosta vauhditti myös viime sotiemme jälkeinen kirjallisuus.

– Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla -trilogia, Jaakko Paavolaisen tutkimukset Punainen terrori, Valkoinen terrori ja Vankileirit 1918, Hannu Salaman Juhannustanssit ja Paavo Rintalan Sissiluutnantti.

– 1950-luvulta alkaen alettiin vihdoin nähdä rankaiseva, kostava, tuomitseva, vanhatestamentillinen jumalakuva vähintäänkin pahasti vinksahtaneeksi.

Yhteiskuntakriittiset virret takaisin virsikirjaan?

Pekka Kivekäs on itsekin säveltänyt ja sanoittanut virsiä. Nykyisessä virsikirjassa on neljä hänen virsiteostaan: virret 55, 175, 417 ja 591.

– Ehkä niistä ainakin yhtä voi pitää yhteiskuntakriittisenä. Se on virsi numero 175 ”Seurakunta koolla on”. Minulle on sanottu, että siitä huokuu kauniisti elämän karheus.

Mutta pitäisikö myös ukko Lönnrotin virsi rehabilitoida? Olisiko korkea aika ottaa se takaisin virsikirjaan?

– Kyllä sen ihan hyvin voisi ottaa takaisin. Luulen kyllä, että niin ei tapahdu. Se on edelleen liian kovaa kamaa, Kivekäs naurahtaa.

– Tiedän, että poikkeuksellisen monen mielestä sen karsiminen pois virsikirjasta oli paha virhe.

Nykypäivän räppäritkin kalpenevat ukko Lönnrotin tekstin edessä.

– Olisi hauskaa, jos Paleface ottaisi sen ohjelmistoonsa.