Entisaikojen piiat olivat urasinkkuja

Historiatutkija Tiina Miettinen romuttaa käsitystämme 1600–1700-lukujen suomalaisnaisista alistettuna sukupuolena. Tutkijan mukaan entisajan nuoret naiset tekivät uraa piikoina ja saivat paikoin jopa parempaa palkkaa kuin rengit. Pitkän sinkkuaikansa jälkeen piiat naivat huomattavasti itseään nuoremman miehen kuin nykyiset puumanaiset konsanaan.

kulttuuri
Nainen kutoo kangaspuilla. Hänen vieressään seisoo polvillaan mustahiuksinen mies. Ulkovaatteisiin pukeutunut mies seisoo äärimmäisenä oikealla.
Berndt Abraham Godenhjelm: Kangaspuiden ääressä (ajoittamaton, 1800-l)Kansallisgalleria

Tampereen yliopistossa työskentelevä perhe- ja sukuhistorioitsija Tiina Miettinen sanoo perinteisen käsityksemme naisen elämästä Suomessa 1600–1700-luvuilla olevan väärä. Tavalliset talontyttäret ja tilattomien perheiden nuoret naiset eivät olleet alistettuja ja ajelehtivia uhreja, jollaisina heitä on totuttu pitämään. Entisajan nuorten naisten elämänkuviot muistuttavat Miettisen mukaan monessa asiassa tämän päivän sinkkunaisten elämää.

Tampereen yliopiston tutkija Tiina Miettinen.
Tampereen yliopiston tutkija Tiina Miettinen.Yle

Naimisiin vasta kolmikymppisinä

Yleensä on ajateltu, että naiset 300–400 vuotta sitten olisivat avioituneet hyvinkin nuorina, suoraan isänkodista aviomiehen kotiin. Näin ei kuitenkaan enimmäkseen ollut, Tiina Miettinen selostaa tutkimuksiaan.

– Tosiasiassa naiset menivät Suomessa naimisiin jo vuosisatoja sitten lähempänä kolmeakymmentä ikävuotta, kuten nykynaisetkin. Ennen avioitumista tehtiin työtä eri taloissa, tienattiin ja tehtiin uraa. Ei tarvinnut naida ensimmäistä vastaantulijaa, Miettinen pohtii.

Ennen avioitumista tehtiin työtä eri taloissa, tienattiin ja tehtiin uraa. Ei tarvinnut naida ensimmäistä vastaantulijaa

Tiina Miettinen

Syyt korkealle avioitusmisiälle ovat olleet entisaikoina pitkälti samat kuin nykyäänkin: taloudelliset edellytykset perheenperustamiselle saavutettiin vasta 30 ikävuoden lähestyessä. Toki naisilla oli suhteita ennen avioitumistaan ja lapsia syntyi, vaikka kirkko asiaa paheksuikin. Pääasiassa lapset saatiin Miettisen mukaan kuitenkin vasta avioliitossa.

Puumanaisten valtakunta

Historioitsija Miettisen tutkimukset osoittavat yllättäen, että puumanaisia oli jo vuosisatoja sitten, jopa enemmän kuin nykyään. Nuoren miehen ja vanhemman, uraa luoneen naisen avioliitto oli lähes arkipäivää entisajan maaseudulla. Ikäeroa saattoi olla kymmenenkin vuotta, historiantutkija kertoo ja selittää naisihanteen olleen entisajan maaseudulla toinen kuin nykyään.

Kolmikymppiselle, työtä tehneelle naiselle, oli kertynyt omaisuutta ja kaikenlaisia taitoja joita miehet arvostivat.

Tiina Miettinen

– Kolmikymppiselle, työtä tehneelle naiselle oli kertynyt omaisuutta ja kaikenlaisia taitoja, joita tuoda yhteiseen kotiin. Miehet arvostivat tällaisia asioita ohitse ulkonäköseikkojenkin, Miettinen pohtii.

Albert Edelfeltin työ Haravatyttö vuodelta 1886.
Albert Edelfelt: Haravatyttö (1886)Kansallisgalleria

Piiat uraa tekemässä

Sanalla "piika" on nykyään varsin kielteinen merkitys. On oletettu, että nuoret naiset olisivat mieluummin asuneet kotonaan kuin lähteneet vieraan palvelukseen ja että piikoja olisi hyväksikäytetty ja alistettu. Miettinen on tullut tutkimuksissaan toisenlaiseen käsitykseen piikoudesta.

– Into lähteä kotoa on ollut aina olemassa. Kun kotimökki ei elättänyt, oli itsestään selvää, että lähdettiin työn perässä, eikä jääty kotiin lorvimaan, tutkija sanoo ja kertoo monien nuorten lähteneen palvelukseen Tukholmaan, jopa Riikaan asti.

Piian työstä tuli monelle naiselle haaste. Etenkin kartanoissa ja isommissa taloissa piiat saattoivat erikoistua tai nousta työnjohdolliseen asemaan, Miettinen kertoo.

– Piiat saattoivat keskittyä lampaisiin tai karjanhoitoon. Heitä oli sisäpiikoina, vaatevarastonhoitajina, kutojina, leipojina ja keittäjinä. Avainpiika oli arvoltaan ensimmäinen naispalvelija ja arvostettu henkilö.

Miettisen mukaan kokenut ja työssään kelpo piika saattoi ansaita enemmän palkkaa kuin moni renki.

Uusperheiden sekamelskaa entisaikana

1600–1700-lukujen perheet olivat pääasiassa uusperheitä. Syynä eivät olleet avioerot, Tiina Miettinen sanoo, sellaista oli lähes mahdoton edes saada. Perheiden monimuotoisuuden syynä oli ajan suuri kuolleisuus.

Ihmiset solmivat elämänsä aikana useita avioliittoja, koska kuolema vieraili perheissä usein.

Tiina Miettinen

– Ihmiset solmivat elämänsä aikana useita avioliittoja, koska kuolema vieraili perheissä usein. Lesket avioituivat uudelleen. Näin syntyi aivan tyypillisiä uusperheitä, joissa oli sinun, minun ja meidän lapsia, Miettinen kertoo.

Historiantutkija Tiina Miettinen on väitellyt vuonna 2014 naimattomien naisten elämästä 1600–1700-lukujen Hämeessä. Hänen teoksensa _Piikojen valtakunta _julkaistiin vastikään.