Tuulihaukan pesästä löytyy vieläkin alle kaksiviikkoisia poikasia

Kylmä kesä sai monet tuulihaukkapariskunnat aloittamaan pesintäpuuhat normaalia myöhemmin. Sen takia joistakin pesistä löytyy vasta vajaan kahden viikon ikäisiä poikasia, kun toisaalta ensimmäisiä poikasia on rengastettu jo aivan kesäkuun alussa. Osa poikasista on myös nälkiintyneitä, sillä ruuasta on paikka paikoin pulaa.

Kotimaa
Rengastettuja, miltei lentokykyisiä tuulihaukan poikasia pesäpöntössä.
Hannu Vuoto

Maalahdessa pienen peltoaukean latopöntössä tuulihaukkapariskunta hoivaa kolmea kaksiviikkoista poikasta. Rengastajien mukaan tämän pesän poikaset ovat saaneet vatsansa täyteen. Paino on ilahduttava.

Jurvalainen Kari Palo on käynyt rengastamassa poikaset Suupohjan alueella tänä kesänä vajaassa 70 pesässä. Kaikissa pesissä tilanne ei ole ollut yhtä hyvä kuin tämänpäiväisessä kohteessa.

– Voi olla toisella peltoaukealla hyvä tilanne, mutta sitten ajetaan 5–10 kilometriä, niin toisella peltoaukealla onkin toinen tilanne eli on nälkiintyneitä poikueita ja pieniä poikueita.

Syitä voi vain arvailla, mutta ainakin myyräkanta on ollut jo useana vuonna heikko paikka paikoin. Myyräkannat ovat vahvoja vain pienillä, laikuttaisilla alueilla. Tämä saattaa selittää isot vaihtelut tuulihaukkojen pesintämenestyksessä.

Pesintä myöhästyi, jos ravintoa ei ollut

Koska myyräkanta on ollut paikoin jopa surkea, tarvitsee tuulihaukka korvaavaa ravintoa. Monipuolisessa ympäristössä tuulihaukalla ovat toissijaisena ravintona pikkulinnut, sisiliskot ja hyönteiset. Koska alkukesä oli kylmä, hyönteisiä ei kuitenkaan ollut ja siksi myös monet hyönteissyöjät myöhäistivät muuttoaan.

Kierre oli valmis: koska tuulihaukoille ei tullut korvaavaa ravintoa pikkulinnuista, jäi monella parilla pesänteko vasta kesäkuulle.

– Meidän alueella (Suupohjassa) taidettiin nähdä ensimmäinen tuulihaukka jo maaliskuun puolessa välissä ja silloin ajateltiin, että nythän ne aloittaa älyttömän varhain pesinnän. Kyllä ne aloittikin ensimmäiset tuossa huhtikuun puolenvälin tietämillä, ja ensimmäiset on rengastettu 6. kesäkuuta, mutta sitten viimeinen rypäs aloitti pesinnän vasta kesäkuussa, ja niitä on ollut nyt varmaan viitisentoista pesää, jotka on rengastettu aivan viime päivinä, Kari Palo kertoo.

Suupohjassa jo toinen huono kesä tuulihaukoille

Tuulihaukan pesintämenestys on ollut muuallakin Suomessa hyvin vaihtelevaa. Kaikkiaan pohjalaisrengastajat kuvaavat kesää korkeintaan kohtalaiseksi, paikoin jopa heikoksi. Esimerkiksi 8-munaisia pesiä ei ole löytynyt tänä vuonna yhtään Suupohjan ja Suomenselän alueilta.

Muun muassa Suupohjassa tuulihaukoilla on jo toinen peräkkäinen huono vuosi – tosin osa linnuista on saattanut vaihtaa ruokaisemmille reviireille.

– En pysty vielä tästä parista vuodesta sanomaan, onko kanta laskenut, mutta ainakin se on vakiintunut, ei se enää nouse. Sanotaan, että kun tästä pari vuotta menee vielä eteenpäin, niin sillon osaan jo sanoa, että mennäänkö alaspäin, Palo lupailee.

Tuulihaukkakannat ovat 1970- ja -80-luvuilta elpyneet voimakkaasti. Aikoinaan muun muassa ympäristömyrkyt aiheuttivat lähestulkoon tuulihaukan katoamisen, mutta myrkkyjen vähenemisen jälkeen yksi pelastus lajille olivat lintuharrastajien rakentamat pöntöt latojen päädyissä.

– Siihen nähden, mitä se on ollut, niin nythän on juhlavat ajat. -85, kun olen ensimmäiset pöntöt laittanut, sillon tuulihaukkoja oli tosi vähän, vain muutamia reviirejä elikkä murto-osa siitä, mitä on nyt. Sitten pikkuhiljaa, kun pönttöjä oli, ne menestyivät pöntöissä hyvin, ja sehän oli aivan juhlavaa, kun joka vuosi tuulihaukat lisääntyivät.

Latomaisema on kuitenkin häviää perinnettä, ja siitä kokenut rengastaja on huolissaan.

– Joka vuosi useampi lato häviää, eikä ole tilalle tullut uusia, johon voisi pesän vaihtaa. Sitten joudutaan katselemaan puupaikkaa. Silloin pöntön pitää olla korkeammalla ja se lisää työtä. Ladon päädyssä tuulihaukka pesii alle viidessä metrissä, mutta puissa metsän reunassa sen pitää olla kahdeksassa, jopa kymmenessä metrissä.

"Kyllä tähän väsyykin"

Kari Palo on rengastanut tuulihaukkoja kohta kolme vuosikymmentä. Sinä aikana yksikään hänen laittamansa pönttö ei ole jäänyt tarkistamatta. Vaikka tänä vuonna poikasia on ollut normaalia vähemmän, on renkaan saanut silti sadat tuulihaukan poikaset. Rengastuskauden päättyminen ei harmita.

– Jos jotakin työtä tekee aktiivisesti jonkun tietyn ajan, niin kyllä se on helpotuskin sitten, kun työ on tehty. Ei se nyt suoranaisesti ala puulta tuntumaan, mutta kyllä siihen väsyy. Mutta kuitenkin jo joululta alkaa olemaan niin kova palo taas mettähän, jotta oikeen odottaa sitä, että pääsee taas pöntöille, mies hymyilee.