Lepakoita verhoaa yhä salaperäisyyden verho – talvimajoitus hämärän peitossa

Suomen lepakkotieteellinen yhdistys kerää lepakkohavaintoja viikonloppuna järjestettävässä lepakkobongauksessa.

luonto
Lepakkotutkija tarkastelemassa pyydystettyä lepakkoa.
Lepakkotutkija tarkastelemassa pyydystettyä lepakkoa.Yle

Lepakot herättävät ihmisissä pelonsekaisia tunteita, sillä kansanperinteessä otukset on usein yhdistetty paholaisiin, vampyyreihin ja veren imemiseen. Todellisuudessa suurin osa lepakoista on hyönteissyöjiä.

Lepakoihin liittyy monia vääriä käsityksiä: lepakko esimerkiksi ei tarkoituksella lennä vaaleisiin hiuksiin tai lakanaan. Sen sijaan hyönteisiä vaalea pinta houkuttelee valon tavoin. Lepakko saattaa seurata perässä ravinnon toivossa.

Lepakoista tiedetään aika vähän

Lepakoista tiedetään yhä kovin vähän, vaikka ne ovatkin jyrsijöiden jälkeen toiseksi suurin nisäkäslahko. Ongelmana ovat muun muassa lepakoiden elintavat. Ne vetäytyvät talvisin horrokseen paikkoihin, joita ei tarkkaan tiedetä. Lepakot piilottelevat mielellään myös kesällä päiväsaikaan. Ravintoa ne etsivät lähinnä öisin.

Lepakkokannan suuruudesta ja vaihteluistakin on Suomessa vain vähän tietoa. Lepakoiden havainnointi on melko vaikeaa, sillä etenkin lennossa eri lajeja on lähes mahdoton erottaa toisistaan ulkonäön perusteella. Varmimmin lajit voi määrittää äänten perusteella, mutta myös kuvissa etenkin pään ja korvien muoto paljastavat lepakkolajin.

– Suomessa tehdään lepakkotutkimusta ainakin Turun ja Helsingin yliopistoissa. Tutkittavana ovat muun muassa metsätalouden vaikutukset lepakoihin sekä pikkulepakoiden muuttotavat, kuvailee Suomen lepakkotieteellisen yhdistyksen suojeluvastaava Ville Vasko.

Lepakot kärsivät asuntopulasta

Lepakoiden mieluisat asuinpaikat alkavat olla kortilla. Tehometsätalous on vähentänyt erityisesti uroslepakoiden kesäisiä päiväpiiloja. Entistä tiiviimmät asuinrakennukset puolestaan haittaavat naaraiden pesintää.

– Kesällä naaraat parveilevat mielellään muun muassa asuintalojen välikatoissa. Jos talo on tiivistetty tehokkaasti, lepakko ei pääse kulkemaan mielipaikalleen. Toisaalta metsistä on siivottu pois kuolleet puut, joiden kaarnan alle uroslepakot hakeutuvat kesäpäiviksi, Ville Vasko luonnehtii.

Ihminen voi auttaa lepakkoa

Lepakoita voi auttaa niiden asuntopulassa. Uusia päiväpiiloja voi tarjota vaikkapa viemällä maastoon pönttöjä. Suomen lepakkotieteellinen yhdistys tarjoaa neuvoja pöntöntekijöille. Pitkäaikaisia sahanjauho-betoniseoksesta tehtyjä lepakkopönttöjä saa myös valmiina kaupasta.

Pönttö kannattaa ripustaa avoimelle ja lämpimälle paikalle.

Bongaus tuotti viime vuonna 400 ilmoitusta

Suomen lepakkotieteellinen yhdistys järjestää jo viidennen lepakkobongauksen. 24–26. heinäkuuta on tarkoitus havainnoida lepakoita yhden tunnin ajan. Havainnointipaikka voi olla esimerkiksi kesämökillä, puistossa tai järven rannassa.

Lepakoita voi havainnoida silmämääräisesti ja rajata mahdollisia lajeja esimerkiksi lentopaikan perusteella. Lepakoita voi seurata myös erityisellä lepakkodetektorilla, joka muuntaa lepakoiden lähettämät ultraäänet ihmiskorvin kuultaviksi.

Viime vuonna lepakkobongaus keräsi ennätysmäärän havaintoja, noin 400 ilmoitusta.

Bongaustulokset ilmoitetaan yhdistyksen verkkosivuille (siirryt toiseen palveluun)tulevalla lomakkeella. Tänä vuonna bongauksen tuloksista on tarkoitus koota laaja yhteenveto.