Rapurahoilla maksettiin jokivarressa pieniä hankintoja – ja jotkut isompiakin

Tervolalaiset Osmo ja Sirkka Pulkkinen muistavat hyvin Kemijoen ravunpyynnin huippuvuodet. Parhaimmillaan parillakymmenellä merralla saattoi nostaa joesta jopa tuhansien markkojen arvoisen saksiniekkasaaliin.

ravut
Tervolalaiset Osmo ja Sirkka Pulkkinen.
Matti Sunnari / Yle

Osmo ja Sirkka Pulkkinen osallistuivat aktiivisesti ravunpyyntiin Kemijoella Tervolassa 1970-1980 -luvuilla. Parinkymmenen merran kiintiöllä saksiniekkoja saalisti joesta niin paljon, että parien-kolmien rapukekkerien lisäksi niistä sai pientä tienestiäkin.

– Lapset pyysivät ensin ja kun he häipyivät maailmalle, niin me jatkoimme, Sirkka Pulkkinen kertoo.

Rapumertoja sai olla 20 per talo. Kun talouksia oli paljon, niin mertojakin oli väylässä satoja, muistelevat Pulkkiset.

– Pyynti alkoi samaan aikaan kuin nykyisinkin ja merrat laitettiin pyyntipaikoille vaikka ravut eivät olleet vielä valmiita, Osmo Pulkkinen kertoo.

Syynä aikaiseen vesillelähtöön oli se, että näin saatiin varatuksi parhaat pyyntipaikat. Pyyntikausi kesti syyskuun alkuun, mutta paras saalis tuli elokuussa.

Tervolalainen Osmo Pulkkinen.
Matti Sunnari / Yle

– Alkukesästä merrat olivat pyynnissä rannan tuntumassa ja syksyä kohti mentiin syvemmälle ja lopuksi ne olivat jo keskellä jokea, Sirkka muistelee.

Yhdessä yössä tuhansilla markoilla rapuja

Alkuaikoina rapuja saattoi olla merrassa jopa parikymmentä täysimittaista – ja saman verran alamittaisia, jotka nakattiin takaisin jokeen.

Pulkkisen perheessä rapuja syötiin itsekin. Ylimääräiset ravut myytiin kuitenkin eteenpäin ostajille. Ravusta maksettiin 8-12 markkaa kappaleelta, joten ravunpyynnillä oli myös taloudellista merkitystä.

– Ostimme niillä rahoilla huonekaluja ja pikkukoneita, muistelee Osmo Pulkkinen.

Ahkerimpien ravunpyytäjien väitetään maksaneen rapurahoilla jopa kokonaisia taloja ja autoja. Väite voi pitää paikkansakin, kun laskee, että parhaina öinä merroista nousi satoja rapuja, eli tuhansien markkojen arvosta.

Paluuta suuruuden vuosiin ei ole

Viimeisinä vuosina saaliit pienenivät niin, että merrassa saattoi olla vain pari kolme rapua.

– Kun lapset olivat koulussa, niin heille ostettiin vaatteita. Koulunkäyntiin meni joka syksy monta sataa. Kun rapujen tulo loppui täytyi keskittyä marjanpoimintaan, Sirkka kertoo.

Nyt Osmo on myynyt pois kaikki mertansa. Rapujen menetys oli iso menetys, hän harmittelee.

Pulkkiset eivät usko, että Kemijoella olisi enää paluuta samanlaiseen rapukantaan, joka joessa aikanaan oli.

– Ei se itsestään tule takaisin jos sitä ei istuteta. Jos ei sitten vuosikymmenien päästä, mutta ei nykyvuosikymmeninä, Sirkka Pulkkinen arvelee.